Luin tätä eilen. Mietteet osuvat aikalailla samaan juuri nyt. Vaikken olekaan todistetusti mielenterveyspotilas, olen miettinyt olenko oikeutettu (lähiaikojen tapahtumien ja käyttäytymisieni valossa) saamaankaan lapsia. Että siksikö kaikki tämä tapahtuu? Siksikö alkiot eivät kohdussani kasva, koska menneisyydessäni on sellaista joka vaatii käsittelyä ja miettimistä olenko ollenkaan edes kelpaava vanhemmaksi. Siksikö että menetän hermoni ja huudan pienelle lapselle. Siksikö minusta ei voi tulla äitiä. Siksikö. Sen takiako tämä kivinen tie on pitänyt kulkea että silmäni aukeaisivat ja näksin omat virheeni ja tajuaisin, että on vain parempi että jotkut ihmiset eivät ole vanhempia.
Mutta samalla ajattelen että miksi sitten ne pääsevät sen vanhemmuuden kokemaan, jotka eivät sitä edes halua. Eivätkä siihen kykene. Vai että onko tämä maailman vain niin epäreilu paikka että kortit eivät mene tasan ja että toisilla asiat on hyvin ja toisilla ei. Toiset saavat mainetta ja mammonaa, toiset lapsia ja perheen. Toiset uran ja hyvän miehen ja toiset jäävät ilman kotia ja ruokaa.
Surut tuntuvat nyt niin Isoilta, ongelmat vuorten korkuisilta. Itsetunto nollissa ja minäkuva ruminta mitä tiedän. Perhesuhteet levällään ja solmussa, puhuakaan ei oikein jaksa ja selvitellä. Vähäpätöisimmätkin ongelmat tunnustavat katarstrofaalisilta vuorilta, jotka alkavat pikku hiljaa kaatumaan päälle.
Jotain lienen tehnyt väärin elämässäni kun tämä kohdalleni on nyt suotu.
:( Minä olin varma, että en voinut tulla raskaaksi, koska teini-ikäisenä puhuin eräästä sukulaisnaisesta hyvin halveksuvasti. Hän ei voinut saada lapsia ja kutsuin häntä mahoksi lehmäksi (en kylläkään hänelle itselleen vaan selän takana).
VastaaPoistaNoh, okei, en ehkä ajatellut, että pelkästään tuon takia, mutta ihan oikeasti ajattelin kärsiväni omien typerien tekojen, sanojen ja ajatusten sekä ajattelemattomuuden takia.
Olin ollut erittäin varma omasta hedelmällisyydestä ja siitä, että voisin saada lapsia milloin vain. Saatoin olla hyvin ajattelematon muita kohtaan.
... Mutta niin vain se sitten kuitenkin kuuden vuoden piinan jälkeen raskaus alkoi, vaikka en enää voinut uskoa sellaista tapahtuvan. Ja kaikenlisäksi raskaus on edennyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen.
Ainahan sitä voi sattua jotain, mutta en enää usko, että ne voisi johtua jostain ajatuksista tai sanomisista.
On vain luonnollista etsiä syitä. Ja ainakin minä koin tarvetta löytää jonkun syyllisen. Eikä minun tapauksessa valitettavasti löytynyt parempaakaan syyllistä kuin minä itse ajatuksineni.
Toivon sydämeni pohjasta, että teilläkin kivinen tie levenisi vihdoin. On niin raskasta elää omien syyttävien silmien alla.
Toivon ratkaisua, joka vapauttaisi sinut -tavalla tai toisella- siitä taakasta, jota nyt joudut kantamaan. Eniten toivon, että lapsi ilmoittaisi tulostaan.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti ensivuodesta tulee parempi. <3
Toivotaan parempaa vuotta. Kiitos Silmu <3
PoistaJa ehkä tänään en enää syytä itseäni ihan niin paljon kuin eilen.
Samalla tavalla minäkin syytän itseäni ja välillä keksin mitä ihmeellisimmistä asioista syyn mistä tämä lapsettomuus vois olla rangaistus.
VastaaPoistaMielenterveyttäni en ikinä ole siihen vetänyt. Mielestäni mulla on oikeus lapseen, vaikka menneisyydessäni onkin ollut ongelmia ja vaikka ois nytkin ni silti.
Toivon kovasti sulle jaksamisia <3
Kiitos Haaveilija <3
PoistaJaksamisia myös sinulle!
Voi voi, jos maailmassa lapset syntyisivät vain ihmisille jotka ansaitsevat saada ja kasvattaa heidät, niin olisipa aika erilainen paikka! Vaikka lähipiirissä ei olisi surkeita vanhempia, niin eikö uutisia lukemalla viimeistään selviä, että kysymys ei ole ansaitsemisesta? Välillä tuntuu että asia on enemmänkin päinvastoin. Voimia ja jaksamista solmujen avaamiseen.
VastaaPoistaIhmismieli on kummallinen. Miten saakaan joskus aina niin solmuun ettei näe metsää puilta. Ja tajuaahan sen ettei tämä mistään ansaitsemisesta ole kiinni, ketkä lapsia saavat ja ketkä eivät, se vain on hetkestä kiinni mihin jaksaa minäkin päivänä uskoa ja mihin ajatukseen sillä hetkellä on helpointa tarttua.
PoistaVoimia siis tarvitaan.
Minä olen sitä mieltä, että jos lapsia syntyisi vaan sellaisille jotka lapsen ansaitsevat, minä en olisi koskaan syntynyt. Ja sitten kun lapsettomuus tuli omalle kohdalle, syytin asiasta juuri tätä seikkaa; minun ei olisi edes pitänyt syntyä.
VastaaPoistaNyt kun sen noin muotoilee...kuulostaapa kamalalta.
Poista<3
Tämä on jonkin korkeamman tahon ja tuurin ja ties minkä käsissä. Tämä oma kohtalo. Ja kaikkien meidän.