28.9.2012

Ihmeitä tapahtuu.

Kyllä se on nyt kuulkaa vaan uskottava että raskaana tässä ollaan. Jollain tavalla ainakin.
hCG-arvo oli 1486 ja hoitaja siitä kovin tyyvyväinen.

Eilen ja tänä aamunakin vielä herättyäni mahakipuun, huoli oli kova. Siis lienee saavuttanut jonkin tajunnan tason se että totta tämä on, mutta että mikä huoli tästä nyt seuraa. Siis oikeasti pelottaa! Se edellinen menetys olikin ilmeisesti kertaluokkaa suurempi kuin olin osannutkaan arvioida. Sellaiset aukirevityt haavat se jätti.

Mutta tänään alan opetella myös sitä positiivista suhtautumista tähän asiaan. Että tämä tapahtuisi. Koetan alkaa uskomaan mahdollisuuteen että tämä kantaa hedelmää ensi keväänä. Ja että yksinkertaisesti onnen on vain potkittava joskus huono-onnisiakin.

Tänään olen raskaana. Tänään me olemme raskaana. JiHUU!

26.9.2012

+


Tämmöistä tänään. Isoja juttuja. Työrintamalla ja kotona. Ihmekös tuo että vähän itkettää.

Ei tätä vielä vaan käsitä. Varmaan jokin käänne vielä tässäkin jutussa on johon pitäisi osata jo varautua.

Kaksi viivaa siinä on. Huh.

25.9.2012

Kun päähän koskee...

Tänään pääsin fysioterapeutin käsittelyyn taas niskaongelmien vuoksi. Alkaa vaikuttaa että tämä on jotain välilevyperäistäongelmaa, kuukauden päivät on jo menty enemmän tai vähemmän ongelmoidessa. Tulehdusta ei voi hoitaa nyt lääkkein eli manipulaatio on ainoa hoitokeino. Jotain apua tuosta on mutta sitten taas työ on niin staattisesti kuormittavaa, että ei tämä oikein parane/etene parempaan suuntaan.

Iltapäivästä / alkuillasta sitten sain orastavan päänsäryn. Olimme Ikealla ja siellä oli vaikka mitä outoja hajuja ja siinä laahustellessa pitkin putiikkia päänsärky alkoi voimistua. Ja hajut. Ja kotiin tullessa särky olikin jo aika kova. Otin särkylääkettä mutta ei sekään oikein toiminut. Nyt, parin tunnin kuluttua, silmät sai jo vähän auki. Outoa. Minulla ei migreeniä ole ollut. Päähän on koskenut silloin tällöin, mutta yleensä liiasta töllön katsomisesta tai sisällä olosta. Tai milloin mistäkin. Tämä oli uusi kokemus muiden uusien kokemusten joukossa. Mietin että johtuiko päänsärky siis fysioterapeutin käsittelystä vai ihan tyystin muusta. Ken tietää :)

En kyllä edes nyt tiedä miksi tätä tänne kirjoitan mutta siihenkin lienee ollut jokin ajatus kun aloin tätä kirjoittamaan. Se vain karkasi mielestä tässä kirjoittaessa ja samalla töllöä katsoessa :)

Positivismirintamalla ei mitään uutta. Tilasin pari testiä ja teen ne kunhan ne vain saapuvat. Siihen asti elämme perjantain tiedon varassa toivoen parasta. Ehkä jo vähän uskallusta on miettiä tulevaakin...

24.9.2012

Huumaa....

Ihmettelen vähän lisää tälle päivää...oireitani.
Jonkinmoinen flunssan kaltainen tila on päällä koko ajan. Nuhattaa, koko ajan on vilun väreitä jonka jälkeen saattaa heti kohta olla kuuma (teetä varsin kun juo! tai syö lämmintä ruokaa). Yskittää, ja kurkkua karhentaa. Ja on muutenkin aika vetämätön olotila. Ajatuskin että pitäisi jaksaa lähteä urkkaamaan, se jo vaatii ponnistuksia (se ajatus). Väsyttää ja silmiä kangertaa.

Kaipa se flunssa yrittää kovasti iskeä päälle vain ei vaan pääse niskan päälle. Mikä lie. Mutta olenpahan ääneen ihmetellyt...Niin ja alavatsassa viiltelee ja välillä viiltää kovastikin. Erityisesti tuolla oikealla puolella. Ja joskus poikittain koko vatsan alueen läpi.

Ja pahan mielen tilaan sain tänään vähän apua kun harrastejutuissa oltiin hetki ulkona ja keskittyi kovasti hetkeksi ihan muuhun kuin tähän piinaamiseen. Heti parempi mieli ja valoisampi katsanto tulevaisuuteen (parisuhde alkoi ongelmoida omassa mielessä jo aika pahasti).

Aion siis nauttia tästä jäljellä olevasta illasta ja parhaasta mahdollisesta seurasta.

Kysymyksiä ilman vastauksia

Voi tätä epätiedon ja piinan aikaa.

Milloin minun menkat piti alkaa? Onko ne nyt myöhässä vai eivätkö vaan pääse alkamaan kun on nuo Luget? Vai olenko raskaana, siis oikeasti?
Milloin on laskettu aika jos se edes edessä on? Mikä PP ja DPO ja vaikka mikä päivä lie menossa? Lasketaanko tämä kierto normaalisti, siis että KP 1 oli silloin ja seuraava KP1 on sitten jos alkaa menkat? Vai muuttuiko laskenta jotenkin nyt tässä piikitellessä ja teko-ovuloidessa?

Olenko nyt raskaana vai jotenkin kemiallisesti raskaana? Voi tässä tilassa olla kohdun ulkopuolisesti raskaana? Entäs nyt sitten JOS satuinkin onnistumaan raskautumisessa, mitä SITTEN! Meinaako tämä nyt pysyä kohdussa loppuun asti vai onko keskenmeno taas edessä?

Kestääkö parisuhde kaikkea tätä, tätä vuoristorataa, mielialan vaihteluita, apatiaa, epätietoisuutta, epätoivoisuutta? Kuka minä olen ja mitä minä haluan? 

Miten minä jaksan vielä odottaa ilman sekoamista perjantaihin asti!?

21.9.2012

Vähän positiivinenkin.

Ei sitten ihan totaalisen negatiivinenkaan. Verikokeista tutkitusti. Matala, tosi matala hCG-arvo, mutta arvo kumminkin. Tyrmistyneenä otin tiedon vastaan kun odotin koko ajan kuulevani jo suunnittelua tulevasta PASsista. Arvo on yksilöllinen eikä tästä voinut siis päätellä yhtään mitään.

Viikon päästä uusi testi. Jos ei vuoto ala jo aiemmin. Testataan ja toivotaan että arvot alkaisivat nousta. Apteekin herkkä raskaustesti ei ollut siis tarpeeksi herkkä nappaamaan näitä arvoja.

Emme usko tosin olevamme vielä selvillä vesillä, emmekä palaa pilvilinnan perustusten rakentamisen pariin. Vaan piinailemme siis ensi viikolle vielä toivoen parasta. Eilisen totaaliromahduksen jälkeen tämäkin tuntuu jo mukavalta toivon pilkahdukselta. Joskin eilinen rämpiminen syvissä, tummissa vesissä ei juurikaan luo uskoa yhtään mihinkään tässä jälkikasvun aikaansaamisen polulla. Pelastusrenkaan varassa pysymme pinnalla juuri ja juuri. Ja tiedostamme että tämä arvojen mataluus voi merkitä myös huonoja juttuja.

20.9.2012

Negatiivinen.


Siinäpä se sitten. Faktaa pöytään. Tämän takia sinnittelin tänne asti ilman testaamista, koska nyt ei ole kovin hyvät fiilikset. Aika turta olo itse asiassa.
Lääkäri sanoi alkionsiirrossa että toivottavasti ei näissä merkeissä enää nähdä. No ikävä kyllä nähdään. Tai eipä sitä tiedä selviävätkö siirrokit sulatuksesta.

Onneksi pilvilinna ei ollut vielä valmis, vain perustukset vasta oli rakennettu.

19.9.2012

Kuumottaa

Minuun taitaa olla iskemässä flunssa. Mies sen jo sairasti. Minä yritän vähän kuumeilla ja köhistellä, mutta ei se pääse näköjään vauhtiin kunnolla. Mietinkin että onkohan tämä tätä flunssaa vai jotain muuta. Raskautta?

Kummasti sitä vain toivoo vaikka koko ajan silti toisaalla ruoskii itseään turhasta toivomisen viljelemisestä. Olen miettinyt sitäkin perjantain testipäivää. Aamulla siis verikokeeseen ja sitten iltapäivästä soittoaika klinikalle. Miten voi olla töissä sen jälkeen kun saan uutiset kuulla. Olivatpa ne kumpia tahansa. Miten pystyn edes olemaan siellä ja kuulemaan vastaukset. Vai laitanko miehen asialle ja kuulen vastaukset vasta illalla kotona. Vai menenkö ja ostan testin jo heti huomenna ja varmenna asian sitten verikokeella. Haluanko tietää siis jo huomenna jos tämä meni mönkään. En todella tiedä. Jos flussan ja kuumeen takia huomenna kotiin jään, niin ehkä se pitkä päivä kotona päätöksen teossa auttaa. Tyhmäähän tämä tosin on tämäkin, itsensä piinaaminen. Testaamalla selviäisi tämäkin. Huh.

Positiivienergiaa onneksi on sähköisesti blogimaailmassa ilmassa. Ihmeitä tapahtuu. Pieniä ihmeitä.

18.9.2012

Ihme ja kumma

Mahtavia uutisia ympäri blogimaailmaa. Pieniä "ihmeitä" voi siis tapahtua. Itse olen vähän sekavassa mielentilassa. Toisaalta muiden hyvät uutiset luovat uskoa myös itseeni, toisaalta taas alan pelätä päivä päivältä enemmän sitä negatiivista vastausta. Alavatsassa on ollut jo monta päivää sellaisia menkkamaisia kipuja, viiltelyä ja vihlontaa - jatkuvaa jomotustakin.
Klinikalta tuli hoidoista lääkärin sanelema selitys hoidon kulusta (alkion siirrosta lähinnä) ja sen loppulause oli että ennuste raskaudelle pitäisi olla hyvä. Pakosti hymyilytti mutta saman tien mietittiin miehen kanssa että mitähän ne tuumaa ja sanoo selitykseksi jos tämä ei onnistu. Jokohan tätä sitten tutkitaan enemmän vai taas vain lääkitään ja tehdään se PAS. No kumminkin, perjantai lähenee ja en oikein tiedä odotammeko sinne asti verikoetta kertomaan totuuden vai testaammeko jo tässä välissä omin avuin.

Ajatus pääsee välillä karkaamaan mahdolliseen raskautumiseen, lapseen, syntymään, tulevaisuuteenkin. Jotenkin haluaa vain nyt pysyä tyynen rauhallisena - ei halua tippua pilvilinnoista enää. Haluaisi tietää mutta toisaalta tämä tietämättömyystilakin on tänään ihan tyydyttävä. Tai ehkä se luo lohtua tähän kun kroppa alkaa oirehtia siihen väärään suuntaan. Niin monesti on luomukierrotkin päättyneet tähän jomotus/vihlomistunteisiin ja sitä seuraten kiertopäivä ykköseen. Nämä kivut voivat tosin johtua sadasta muustakin asiasta, kun kroppa ei ole ihan normaali nyt (lääkitykset, hormoonit jne). Kipukaan ei ole ihan samanlaista mutta samantyylistä kyllä.

Pitää vain nyt keskittyä johonkin ihan tyystin muuhun, kuten vaikka tähän työhön (turha luulo).

12.9.2012

10 000

10 000 lukukerran raja rikki!
Pitäskö ihan kakku leipoa ja juhlat pitää :)

Mielenkiintoisia aikoja...

Niska vaivaa yhä enemmän oikeastaan. Onneksi huomenna on viikon viimeinen päivä ja vähän pidempi viikonloppu (taas). Ja ensi alkuviikosta heti omt-terapiaa.

Paljon tuli lugen käytöstä kommentteja, toisilla sitä käytetään vähemmän aikaa kuin toisilla ja muutenkin eri tavoin. Mielenkiintoista miten hoitotavat vaihtelevat klinikoittain vai jopa lääkäreittäin (?). Oli myös kommenteissa puhetta että tässä voisi kohta alkaa vaikka asiaa testailemaan (en osaa edes kirjoittaa sanoiksi mitä asiaa, on se niin outo käsite jo) vaikka minä kyllä uskon että odottelemme sinne verikokeisiin asti. Tai ainakin lähes. Jotenkin tämän odottavan ja tietyllä tapaa onnellisenkin tilan haluaa pysyvän mahdollisimman pitkään. Tuntuu ettei voi hallita sitä tuskaa jos testi onkin negatiivinen, pitää nyt hieman siis vielä viettää näitä semionnellisia päiviä. Mies on ainakin kovin tyytyväisen oloinen, vaikka itse olenkin oikea raivotar. Motkotan joka asiasta ja räjähtelen. Olen väsynyt ja uupunut ja mikä pahinta, kävelevä pierukone! Kamala olla töissä ja istua se koko vaadittu aika ja koettaa saada nämä kaasut joko ulos tai olemaan muodostumatta että pystyisi tehtävistään suoriutumaan. Huh. Enkä tiedä että mitä söin vai onko tämä nyt vain hormonaalista vaivaa. Olen koettanut miettiä että miksi olen näin räjähdysaltis, mutta en saa syytä kiinni. Ahdistaako minua nyt olla tässä tilanteessa, että tästä nyt oikeasti voi tulla jotakin. Vai se että on taas laittanut uskon ja toivon peliin ja ehkä kenties luvassa on taas sitä pettymystä. Ja että vaikka alkuun selvittäisiinkin, niin kestääkö sitä onnea sitten pidempään. Niin monta asiaa mielessä ja niin monta hormonia kropassa.

Mielenkiintoista on myös miettiä (kiitos Jade tiedoista) että tänään tai huomenna alkio saattaa alkaa kiinnittyilemään, jos on siis sillä kannalla että aikoo sen tehdä. Ihmeellistä miettiä että siellä on nyt meistä alkunsa saanut jo todistetusti hedelmöittynyt alku yrittämässä selviytyä eteenpäin. Koska aiemminhan on vain ajatellut että ei ne siemenet ja munasolut nyt siellä edes kohdanneet, kun raskaus ei alkanut. Vaan nyt ne kohtasi, jo siellä petrimaljalla. Olivat elossa edes hetken yhdessä. Se, että selviääkö se alku alkua pidemmälle, jää nähtäväksi.

11.9.2012

Oireyhtymiä ja lääkkeitä

Niska-pääoireyhtymä. Niska siis jumissa ja sattuu eikä kärsi päätä kääntää. Tulehduskipulääkityskuuria ei voi nyt sattuneesta syystä syödä enkä enää iljennyt jäädä sairaslomallekaan parantelemaan. OMT-fysioterapiaa ja panadolia. Ja aika kai tän parantaa. Kun lääkitäkään ei oikein voi, muuta kuin kipua.

Lugesteroni-kaupassa sitten selvisi etteivät ne olekaan Kela-korvattavia lääkkeitä! Ja just kun tuli kotiin ilmoitus että lääkekatto on täynnä eikä tarvitsisi maksaa kuin omavastuu. Niin kas vain, ei ole tän lääkkeen kohdalla jota käytetään kenties se seitsemän viikkoa.

Tyhmää edes valittaa, alkio on kyydissä ja sitä rataa. Nyt pitäisi siis elämän olla mallillaan eikä tarvetta valitukselle. Mutta eipä tuo elämä tai olotila ole miksikään muuttunut. Toivoa ei uskalla eikä vain voi vielä ajatella että entäs jos sitten....suuntaan tai toiseen.

Eli positiivisen odotusta. Sanan kaikessa merkityksessä.

8.9.2012

Luget, hrrrrhh.

Onko miten yököttävää tämä Lugesteronien käyttö ja käyttäminen. ON! Yököttävää. Ja tätä pitäsi tehdä kahdesta seitsemään viikkoa. Kumihanskaostoksille lie lähettävä. Ja kaiketi vaikka mitä oireita on taas tiedossa. Mm. raivokohtaus jo tänään läpi käyty, kipuja ja turvotusta. En tosin tiedä onko vielä kyse punktio-oireista mutta jokin raastaa. Hermot on tiukalla ainakin.

...ei mulla nyt muuta valitettavaa ollutkaan.

7.9.2012

Liftari otettu kyytiin

Siellä se nyt on. Matkaaja kyydissä.

Viidestä hedelmöittyneestä oli tänään hyvin jakautuneita neljä, joista yksi siirrettiin ja kolme pakastettiin.
Nyt ei voi muuta kuin odottaa (ja vähän vielä potea punktiokipuja). Odottaa ja odottaa. Ja päivitellä tätä että nyt siellä on todellakin hedelmöittynyt kenties kiinnittymässä. Vielä ainakaan ei tunnu miltään, vieläkin on aika turta olo kaikesta. Kaikesta.

6.9.2012

5/5

Illalla asetin herätykseksi puol ysin ajatellen ettei ne sieltä solulabrasta soittele ainakaan ennen sitä. Ja että nukunpa kerrankin pidempään. No yllättäen en saanut paljon puolkasia pidempään nukuttua. Laitoin puhelimeen äänet ja loikoilin. Ja puhelin soikin 8.28! Solulabrasta! Mikä sattuma. Onneksi en nukkunut onneni ohi.

Uutiset nimittäin olivat hyviä tällä kertaa. 5 solua kun eilen siis saatiin niin ne kaikki olivat hedelmöittyneet! Uskomatonta. Ajattelin nimittäin eilen että kun niin vastatuulessa tämä meidän yritys on ollut, että tuskin saadaan yhtään elinkelpoista saalista. Hoitajakin varoitteli että joskushan käy ettei yhtään hedelmöity ja pessimistihän tarttui siihen heti.

Aion siis olla tuossa hyvän olon tunteessa tämän päivää ja aloittaa Luget tänään tässä päivällä ohjeiden mukaisesti. Huomenna siirretään siis "paras" alkio toivoen että se sinne vielä tarraisikin kiinni.

Voi tätä vuoristorataa! Ei meinaa mukana pysyä enää.

5.9.2012

5 solua

Punktioitu. Saaliina 5 solua. Sekä paljon pettymystä (solumäärästä ja ties mistä patoutumista) ja kipua.
Sattui, ei nyt niin pirusti että pyörtyä olis pitänyt mutta kumminkin. Lisäannos kipulääkettä laitettiin. Endon puolelta ei juuri saalista tullut, rakkulat eivät olleet siellä kehittyneet. Toiselta puolelta sitten kaiketi se neljä. En ihan muista kun olin aika tilassa. Sattui ja heti alusta asti kun lääkäri ei endon puolelta mitään oikein löytänyt, iski tajuntaan se että tsäänssit vain pienenee (saalismäärä siis). Sitten alko koskea ja itkettää josta ei tullut loppua. Merkintä taisi jäädä papereihin että komplikaatioita kivusta tuli ja että ensi kerralla tehtäneen kevyt nukutus (jos tulee seuraava kerta).

Aika rankka päivä. Jännitys, pelot, kivut...kaikki yhdessä. Onneksi se punktio itsessään ei pitkään kestänyt.
Huomenna odotetaan sitten soittoa onko mitään siirrettävää perjantaina alkionsiirrossa. Huomenna alkaa sitten myös Lugesteron jos on tarvetta aloittaa.

4.9.2012

Hyvää Yötä!

Aamulla klo 8.45. Punktioon. Luin ohjetta tarkemmin ja siellä kerrottiin että käytetään ohutta neulaa ja apuna ultraa. Ehkä mä en sittenkään näe painajaisia ensi yönä ja ehkä minä sittenkin uskalla sinne huomenna mennä. Tämä itsensä pistely on nyt aiheuttanut tällaisen kummallisen pelkotilatulvan noita piikkejä ja pistelyitä ja sorkkimisia kohtaan.

Toivon niin että tämä vaihe elämästä olisi piakkoin ohi. Johonkin suuntaan liikettä pliis!

3.9.2012

Piikitykset loppuu tänään \o/

Olo on aika valasmainen. Istuminen on jo nyt aamusta aika työlästä ja töitä edessä vielä koko päivä.
Mutta viimeinen Puregon eilen pistetty ja viimeinen annos Synarelaa aamulla supsuteltu (kamalan kuuloinen sana mutta tuota klinikalla käyttävät hrhhhrr). Irrotuspiikki illalla.

Tunnustettava on että minua alkaa pelottaa se punktio. Ei jännitä, vaan pelottaa.