Kamala väsymys. Huonot ajatukset. Tulin tänne maailmaan pakoon normimaailmaa ja paljon täällä on tapahtunut sitten viime notkumisen. Paljon. Raskauksiakin. Ja moni on jättämässä tämän virtuaalisen "elämän". Itselläkin tämä on ollut sivujuonteena jo aika kauan. Toivoa ei kai uskalla, yrittää ei halua (juuri nyt), on liian kiireinen ja väsynyt miettimäänkään koko asiaa. Paripsykologikäynnit ovat oikeastaan ainoita aikoja jolloin tätä aihepiiriä tulee edes sivuttua, kunnolla. Muuten se on muutama lause viikossa (ehkä), ilmaan heitetty ajatus jolle ei tehdä mitään. Joka ei ratkea, ei selviä, ei mene eteenpäin. Tieto siitä että pakkasessa on alkioita, jotka on tehty meistä...se on jotenkin tuskainenkin tieto. Voiko oikeasti olla niin itsekäs että jättää ne käyttämättä. Voiko? Vai onko se itsekkyyttä vai vain itsesuojelua. Onko sekään toisaalta väärin jos elän nyt elämääni, keskityn itseeni ja teen juuri niitä juttuja mitä itse haluan. Tai mitä me haluamme.
Kukaan ei painosta. Paitsi minä itse ja omat ajatukseni. Kamalan vieras on ajatus että olisikin yhtäkkiä raskaana ja tulossa äidiksi. Mutta on myös kamalan suuri suunnaton surumöykky sekin ajatus ettei me koskaan oltaisi vanhempia. Vai onko se, vai onko se vain ettei jossain onnistunut eikä sitä saanut, niin ei vain voi myöntää epäonnistuneensa. Ja onko tässä nyt vain myönnettävä ja annettava periksi. Saako tässä kohdin antaa periksi. Ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Elän ja hengitän mutta pinnallisesti. Suoritan ja teen töitä aivan liian paljon ollakseni täysin järjissäni edes tekemään minkäänlaisia päätöksiä loppuelämästäni. Olisi niin helpottavaa jos "joku" tai jokin tämän asian puolestamme ratkaisisi. Ehkä tarvitsen irtioton pois oravanpyörästä ja aikaa itselleni, että ajatuksetkin alkaisivat kirkastumaan. Haluaisin vain urheilla ja puuhailla omia rakkaita juttujani. Matkustella ja harrastaa. Mutta onnistun noistakin haalimaan itselleni osittaisen huonon omantunnon, että mietipä kun aikaa taas tässä vaan kuluu "hukkaan" kun vain itsekkäästi toteutat itseäsi.
Sitäpä jään taas miettimään.
