Halusin vain kertoa olevani elossa. Ehjääntymässä.
Samalla viime viikkoina kovasti taas mietitty miten jatketaan. Endotsekkauksessa faktoja selviteltyä faktat selvisi. Ja ne on suht koviakin. Tänä vuonna on viimeiset mahdollisuudet kunnallisella ivf-hoitoihin, alkaa olla ikähaarukka kurottu umpee. Pakkasessa kolme alkiota, joista kuulema vain yksi onkin hyvä laatuinen ja kaksi oliko ne luokkaa kolme. Sekä vihdoinkin lääkäri sanoi ensimmäistä kertaa että minulla on vaikea endometrioosi. Eli ohjelmassa kenties PAS ja ivf-hoidot syksyllä jos ei PAS onnistu. Tämä kaikki siis jos me päätämme vielä tällä tiellä jatkaa. Lääkäriä jututtaessa tunsin sen painostuksen tunteen, sen jonka mukana menin minne vain minua viisaammat aina aiemmin minua ohjailivat. Hyvin hellästi mutta varmasti ja ei välttämättä sinne minne mina halusin mennä eikä ainakaan sillä aikataululla. Lääkäri olisi kovin halunnut jo meille määrätä ajankohtaa tai kysyi jo että kenties näemme keväällä. Hän ei varmaan pahaa tarkoittanut, mutta minä tunsin sen saman möykyn rinnassani kuin aiemminkin, että taasko tämä alkaa.
Jatkan yhäkin siis epätietoisuuden rajamailla. Kohti kevättä.
