Ei vaan tunnu siltä. Ei mitään juhlatunnelmaa. Tekstiviestionnittelu (enkä saanut edes mainittua mitä on tapahtunut) isälle, jonka kanssa on ensimmäistä kertaa keskustelu avattu "ongelmista" joista olisi pitänyt puhua jo 20 vuotta sitten. Keskustelu avattu mutta puheenvuoroja ei ole käytetty enkä minä jaksa nyt säätää jotain tämmöistä kun on muitakin asioita mielessä. Liikaakin.
Kuten esim mistä saan lisää sairaslomaa koska tuntuu etten vain pysty enkä kykene vielä huomenna töihini palaamaan. Viime yönä heräsin raastavaan alavatsakipuun. Näin unta että synnytin ja tajusin että se koskee kunnes oikeasti tajusin että miksi näin unta synnytyksestä (kivun takia siis). En ole valmis kohtaamaan myötätuntoisia työkavereita tai toisaalta menemään töihin teeskentelemään että kykenisin toimimaan normaalisti. Fyysinen kunto on heikko, hemoglobiini tooosi matalalla ja mieli on pikimusta. Ja tänään pitäisi "juhlia" isänpäivää. Juhliapa tosiaankin.
Mä olen vihainen elämälle sun puolesta. Ihan todella suututtaa, että teille kävi näin. Ja muutenkin nyt halusin rikkoa jotain. Laittaa jotain yhtä hajalle kuin tämä lapsettomuus on minut laittanut. Isänpäiväjuhlat. Jee.
VastaaPoistaTuuba <3 Samoin miettein Ainun kanssa, viha elämän epäreiluutta kohtaan... Olet ollut ajatuksissani ja mielessäni olen lähettänyt sinulle voimia sinne!
VastaaPoistaJos et jaksa mennä huomenna töihin, niin sinulla on todellakin oikeus saada lisää sairauslomaa. Halauksia!
Olen niin kamalan pahoillani! Paljon tsemppiä.
VastaaPoistaOlette tärkeitä <3
VastaaPoistaTätä tunteiden mylläkkää ei vielä osaa tulkita. Jotenkin se on edelliskerran vihasta laantunut tietynlaiseen lamaantumiseen, shokkiinkin varmaan. Toisaalta haluaa mennä vauhdilla eteenpäin, toisaalta olla tässä ja murehtia ja surra.