Kohtuni on tyhjennetty. Lukuunottamatta pieniä rippeitä materiaalia joiden ulostumista odotellaan. Kaavitaanko vai lääkitäänkö vielä. Pitkä on aika odottaa, hoitosuunnitelmaa, seuraavaa ruokailua, tulevaa. Mieli on aika tyhjä. Vähän välinpitämätönkin. Suru ja itkut tulee yllättäen, ei ylitsevyöryen ja jatkuvasti. Keskusteluapua on saatu ja tulossa pariskuntatapaaminenkin.
Kiitos sanoistanne ja myötätunnostanne. Jokainen sana on auttanut.
Jatkan odottelua.
Olen niin pahoillani. <3
VastaaPoistaEi löydy sanoja. Harmittaa ihan älyttömästi sun puolesta :(
VastaaPoista<3
Olen niin kauhean pahoillani siitä, että jouduitte kohtaamaan tämänkin menetyksen. Hirveältä tuntuu sun puolesta. Ei oikein sanoja löydy täälläkään. Mutta haluan jotenkin osoittaa, että oot mielessä.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaVoimia teille jatkaa eteenpäin.
VastaaPoistaHei. Meillä oli tänään samanlainen tuomiopäivä, kuin mistä edellisellä kerralla kirjoitit. Aamulla kaikki oli hyvin ja päivällä seulontatutkimuksessa kävi ilmi, että "Pikkaraisen" sydän oli vaiennut lopullisesti n. 3 kk kohdalla. Sattumoisin löysin blogisi, kun uni ei ole tulossa vielä pitkään aikaan. Jaksamista myös teille.
VastaaPoistaVoi Anonyymi! Voimia ja jaksamisia. Sanat tuntuvat tyhjiltä kirjoittaa mutta kaikella myötätunnolla on merkityksensä. Kaikilla sanoilla, kaikella huomiolla. Olen pahoillani puolestanne.
PoistaKiitos rakkaat.
VastaaPoistaEi tähän sanoja ole ja joka päivä vain tuntuu enemmän ja enemmän ahdistavammalta. Että seinät kaatuu päälle ja yksi jos toinen asia on vain isompi. Tuijotan tyhjyyteen tai itken. Mutta samalla myös suunnittelen tulevaa koska elämänhän on taas jatkuttava, vaikkei nyt just voimia sen jatkamiseen kamalasti olekaan.
Toivon sulle kovasti voimaa. Oman menetyksen jälkeen toisten menetykset ( myös täysin tuntemattomien) tuntuu todella pahalta, koska tietää ainakin osittain mitä toinen käy läpi, sen uskomattoman epätoivon mikä täyttää kokonaan. Ja se on tunteista kamalin. Yritä jaksaa.
VastaaPoista