22.11.2012

miksi

Sen verran tässä on kai eheytynyt että pystyy taas täällä blogeissa oleilemaan. Mutta samalla valtaa outo tunne, etten kuulu enää mihinkään. En koe olevani lapseton ja tuskissani siitä enkä koe enää siis olevani sekään odottava äiti. Ja olevani onnellinen ja hätääntynyt siitä odotuksen alkamisesta vihdoinkin. Mitä ihmettä minä nyt olen ja mihin kategoriaan minä jatkossa tulen kuuluumaan. Mihin minä ennen kaikkea haluan kuulua. Tuntui tyystin vieraalta lukea blogia jossa odotetaan ja valmistaudutaan tulevaan. Että tuotako taas kohta pitäisi alkaa miettiä ja tuotako taas kohta pitäisi elää. En ole tällä hetkellä oikein mikään tai mitään. Ihmiskuori, joka ei ole raskaana, jolla ei ole lapsia, joka on rikki sisältä mutta ehjän näköinen ulkoa. Ja mihin tässä enää pystyy, tulevaisuuden osalta. Miksi lapsia, miksi jälkikasvua. Miksi? Olemmeko kaksihenkinen perhe nyt sitten kuitenkin. Jaksanko joskus vielä nauraa ja olla iloinenkin. Ja jaksaako mieheni.

En tunne katkeruutta, en kateutta. Olen iloinen toisten puolesta että heillä on onni. Joskin kyllä raskausmahan näkeminen metrin päästä työelämässä oli eilen aika tuskainen ensireaktioltaan mutta ei se ole minulta pois jos jollakulla muulla perhe kasvaa. En tunne enää varmaan kohta mitään. Paitsi suuren suurta rakkautta sisaruksieni lapsia kohtaan. Ja miestäni.

miksi.

5 kommenttia:

  1. Tuuba <3. Musta on ihan hirveä positiivista että et koe olevasi katkera tai kateellinen. Siitä on jo taas vähän helpompi alkaa rakentaa huomista. Kun itsekin vaan pystyisi samaan...

    Voimaa Tuuba, taas yksi päivä tätä paskaa edessä.

    VastaaPoista
  2. Oon vähän samassa tilanteessa. Lääkärit eivät laske meitä lapsettomaksi, vaikka hitto vieköön edelleenkin olemme 1 ½ vuoden yrittämisen jälkeen vailla lasta! Keskenmenojani lähinnä kaunistellaa: "on hienoa, että olette onnistuneet raskautumaan". Tuossa vaiheessa nousee itselläni lähinnä savu korvista. Itse kun en kahdessa keskenmenossani ihan kauheasti mitään hienoa onnistu näkemään. Niin paljon ne ovat minua henkisesti hajottaneet.
    On vähän sellainen väliinputoaja-fiilis :(

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän sekava olosi. Minullekin vieraana ihmisenä on vaikeaa mieltää sinut nytten. Olit raskaana, siirsin sinut omassakin blogissani siihen ryhmään, ja nyt joudut jatkamaan taas sitä kivistä tietä. Olen edelleen puolestasi niin surullinen. Ajattelen, ettet ehkä vähän aikaan ole yrittäjä etkä vielä odottaja. Olet menetystä kokenut nainen, koka tarvitsee nyt välimaaston missä voi rauhassa surra menetyksensä.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa kalvavalta. :/ Ehkä hetken aikaa pitää vain kuulua ikäänkuin "kategoriattomat," ja antaa ajan näyttää jos joku ryhmänimi alkaa taas tuntua osuvalta? Kuulut vielä reilun viikon ajan Positiivisen odotus -projektiin, jossa osaltasi odotukset ehtivät hetkeksi toteutua kunnes romuttuivat. :(
    Ehempiä aikoja toivoen!

    VastaaPoista
  5. Kiitos <3
    Ehkä ajatukset selvenevät kunhan aikaa hieman kuluu. Nyt asia on niin auki, raakile ja käsittelemätön että se on vain iso hahmoton möykky sisuksissa jonka uumeniin ei pääse sitä ratkomaan.

    VastaaPoista

Kiitos mietteistäsi.