25.1.2013

Taukoko?

Takana on pari tooosi pitkää viikkoa töissä. Uuvuttaa. KP2 tuntuu alamahassa ja mielikin on väsymyksestä aika matalalla. Tai no, sitäpähän se on ollut viime aikoina ihan ilman kiertopäiviä ja pitkiä työviikkojakin. 

Caudensia blogissaan kertoi omasta yritystauostaan. Aloin sitten itsekin sitä enemmän ajatella, ihan reilusti ajatella. Olimme kyllä tästä jo puhuneet. Yrittämystauosta. Että nyt on hyvä hetki se pitää ja että se pidetään ja otetaan tästä taukoa määräämättömäksi ajaksi (ehkä lopullisesti - who knows). Mutta silti menkkoja odotellessa ajattelin että entäs jos olenkin nyt yhtäkkiä luomusti ja odottamatta raskaana. Entäs sitten. Tai että jos me se tauko nyt virallisesti päätetään pitää niin tietenkin se raskaus sitten pamahtaa alkaa hetimiten. Niin että tauko jää saamatta. Eli onko tässä nyt tultu sitten oikeasti siihen että pitää aloittaa ehkäisy ettei täysin vieraannuta raskaaksi tulemisen "pelossa" toisistamme. Ja ettei siitä taas tule sitten sitä salaa yrittämistä jos sitä ehkäisyä ei ole. Ja ovulaation kyttäystä ja päivien metsästystä. En jaksaisi sitä nyt enkä kohtakaan. En taas. En en ja en. Haluaisin että meillä kahdella aikuisella olisi vihdoinkin se aika olla kahdestaan ja olla vaikka niitä honeymoonereita kun tämä yrityshän virallisesti lähti käyntiin heti häidemme jälkeen. Onko se itsekästä tällä iällä. Voinko tehdä ratkaisun nyt tyystin omaa itseäni kuunnellen ja ennen kaikkea niin etten sitten kadu sitä jälkeenpäin. Tyhmää ajatella noin, koska aina jää jossiteltavaa asiasta jos toisesta mutta noita asioita mielessäni nyt pyörii. Että jos nyt tauottaa niin onko se sitten kohta liian myöhäistä haluta. Onko se sitten vain vaikeampaa. Vai auttaako se jos ei ole niin stressaantunut ja lamaantunut, onneton ja tuskissaan.

Ehkä tässä onnena kumminkin on se ettei tässä tarvitse nyt päättää vielä yhtään mitään. Verikoetulokset on vieläkin saamatta eli mahdollisia syitä keskenmenoille ei ole. Eikä varmaankaan tulekaan mutta odotellaan niitä silti. Jännittyneinä. Että josko ne kumminkin jotain kertoisivat. Syitä. Seurauksia. Jotain. Ehkä nyt vain urheilen ja suoritan, teen urani eteen hetken jotain ja koetan löytää jonkinlaista onnellisuutta ja iloisuutta elämääni. Jollain tapaa.

Sain hienon blogimaailmatunnustuksenkin jolle en oikein osaa tehdä mitään :) Minä vain urpona luen ja joskus jotain kommentoinkin. Ja kirjoitan. Mutta tässä minä nyt siis kiitän Marvinea tunnustuksesta. Olen otettu.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Minä nyt valitsen 5 ihanaa blogia tähän joita luen.Muuta en osaa tähän tehdä :)
Rowan , Toiveikas,  Ainu, Caudensia ja Jadekivi.








9 kommenttia:

  1. Tuli mieleeni, että hienoahan tässä tilanteessa on, että vaikka nyt päättäisi pitää taukoa määräämättömän ajan, voi jo kahden viikon päästä päättää, ettei tämä tunnu oikealta ja lopettaa tauko siihen.

    VastaaPoista
  2. Tämähän taitaa nyt olla trendi.. :) Itsekin jonkinlaista taukoa olen miettinyt. Ja aikalailla samoin ajatuksin kuin sinä; peliliikkeitä uralla, urheilua ja mahdollisesti uudenlaisen onnen löytämistä.

    On hienoa, että ajatuksissaan löytää vaihtoehtoja tälle jatkuvalle pään seinään lyömiselle, ja äskeistä puhujaa kompaten, taon voi halutessaan lopettaa ihan milloin vain.

    Kiitos tunnustuksesta, se lämmittää sydäntä!

    Ollaanhan kuulolla!

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tuuba kiitän, kumarran, halaan ja hymyilen perään. Tunnustuksesi lämmittää mieltäni. En heitä tunnustustasi romukoppaan vaan vaalin sitä mielessäni. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos itsellesi Caudensia. Sinun vuoksesi täällä blogeissa olen ja vertaistukea saan. Sinun blogiisi eksyin ensimmäisenä Kotivinkin ? lehtijutun perusteella. Olet tunnustuksesi ansainnut.

      Poista
  5. Kuuntele Arttu Wiskarin ikuisesti kahdestaan kappale ..

    VastaaPoista
  6. Moi!

    Tiedän tarkkaan mistä puhut.. kun mielen valtaa tunne, että ei jaksa enää yrittää. Itsestänikin tuntuu usein samalta. On vuosi yritetty, plussaa ei saatu ja hoitoihin meitä ei vielä oteta. En tiedä missä on vika. Kuukaudesta toiseen sitä elättelee toiveita mitäs jos tällä kertaa.. ja aina putoaa korkealta.. jossain vaiheessa lakkasi odottamasta, haaveilemasta, toivomasta.. Suru valtasi mielen. Tuli tauko.

    Ja sitten päätettiin jatkaa. Ei tietoa saammeko koskaan, ei tietoa mitä tapahtuu, mutte ei saa luovuttaa sanoo pieni enkeli sydämessäni.

    Lainaan tähän tekstin mikä mielestäni todella hyvin kuvastaa tätä tunnetta;

    - Mahdotonta! sanoi epäilys.
    - Vaarallista! sanoi pelko.
    - Turhaa! sanoi järki.
    - Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän.

    -Susan

    VastaaPoista

Kiitos mietteistäsi.