10.11.2013

Vuosi.

Pitkään olen ollut täältä nurkilta poissa. Olen työntänyt nämä asiat jonnekin toooodella kauas takaraivoon. Elänyt itsekästä aikuisen ihmisen elämää. Harrastanut ja tehnyt mitä huvittaa.
Uppoutunut työhöni ja samalla kehittänyt siitä kamalan stressivyyhden itselleni. Kun uppouduin liikaa (sen olen tässä prosessi oppinut itsestäni, että olen siis tyyppi ihmisenä, joka joko tekee täysillä tai ei tee ollenkaan). Koettanut parantaa itseäni fyysisesti kun henkinen parannus on se vaikeampi laji. Koettanut jäsennellä ajatuksia ja etsiä syitä tapahtumille, joita elämä on eteen tuonut.
Miettinyt että pitikö tämän tapahtua minulle, jotta alan kasvaa ihmisenä. Alkaisin olla se joka minun kuuluukin olla, eikä se jota ympäristö ja universumi minun odottaa olevan. Ja jota minun on luultu olevan.

"Everything happens for a reason" - olen sitä miettinyt mutta en voi sitä allekirjoittaa. Tyystin. Joltain osin kyllä. Se on tappavan kova lausahdus kun koet surua ja menetystä. Mutta ehkä se jossain mittakaavassa on tottakin. Ehkä siis minä tarvitsin tällaisen tien jotta voin mennä eteenpäin. Enkä vain ikääntyä ja levitä atomeiksi löytämättä sitä omaa polkuani. Ehkä tarvitsin oikein kunnon wake up callin että havahduin ja tajusin olevani menossa väärään suuntaan. Ehkä minun tarvitsi alkaa tämä itseni löytämisprosessi, että pystyisin edes olemaan vanhempana lapselle. Jos sellaiseksi joskus vielä päädyn/päädytään.

Opettelen uusia elämäntapoja, luen Tunne Lukkosi -kirjoja ja koetan tehdä vaikka mitä, taas sata lasissa -menttaliteetilla. Mutta tämä tuntuu, että antakaa tätä lisää minulle, tämä tuntuu oikealta tieltä. Enemmän oikealta kuin se että menisimme klinikalle ja aloittaisimme lapsettomuushoitokeskustelut uudestaan.

Olemme toisaalta tyytyväisiä tähän. Toisaalta tällaiset päivät kuten tänään, ISÄNPÄIVÄ, saa taas herkistymään ja miettimään asioita loppuelämänkin kannalta. Neljäskymmenes syntymäpäiväkin on vuoden päästä, sekin mietityttää. Ja valtavan moni muukin asia.

Tällaista minulle nyt. Jos jotakuta vielä kiinnostaa tietää :)

2 kommenttia:

  1. Usein olen käynyt täällä kuikuilemassa, josko kuulumisia kirjoittelet. Ajatuksesi kuullostavat eheiltä ja voimaannuttavilta kaiken sen kivun ja kaipuun takana mikä mukana hartioillasi kulkee. Toivon Sinulle parhainta! terveisin Caudensia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Caudensia <3
      Olet tärkeä ja kiitos kun kuikuilet perään.

      Poista

Kiitos mietteistäsi.