Kaipa sitä on jollain tapaa itsekin "kesätauolla". Niin kuin tuntuu olevan moni muukin. Tauolla Yrittämisestä ja tästä asiasta huolehtimisesta. Vai tapahtuiko nyt vain sitten muutos asiaan suhtautumisessa...vai onko taas se kierron vaihe että toivo vielä elää. En ole halunnut murehtia kun tuntuu että surun sumuverho on päällä muutenkin. Ei oikein jaksa iloita eikä osaa olla edes ihmisten seurassa. Tuntee jotenkin itsensä niin ulkopuoliseksi. Kaikesta ja kaikkeen.
KP12 ja parin viikon päästä IVF-info. Eiköhän se siitä taas asia palaa agendalle ja setvittäväksi, mieliin pyörimään ja askarruttamaan. Siihen asti vietän tätä aikaa itseni kanssa ja olen murjottamatta enempää. Ja yhäkin toivon että edes vaikka ne yöunet alkaisivat normalisioitua, jos pää ja kroppa vielä eivät siihen kykenekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.