29.11.2012

Rikki

Rikki minä menin. Vaikka ulkoisesti jaksan nauraakin, töissä nyt ainakin, niin huomaan että jokin vain ei ole niin kuin ennen. Tai mikään. Huomaan olevani seurassa ja ajattelen vain omiani ja tuijottelen seiniä ja rehellisesti sanottuna toivon olevani jossain muualla. Ei jaksaisi kuunnella vähäpätöisiä keskusteluita yhtään mistään, haluaisi puhua "syvällisesti" sen kerran jos kerta puhuu. Tai sitten ei haluaisi puhua ollenkaan.

Rikki. Tänään ainakin. Jostain tämä rikkoinaisuuspahamieli tänään löytyi. Ja mukaan tarttui.

Takaraivossa jo vähän siintää että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. HCG-arvo lähes nollissa, hemoglobiini vähän noussut. Voi olla yhteyksissä klinikkaan heti ensimmäisten kuukautisten alettua, sanoo hoitaja. Ja jatkaa, että tai sitten kun itse siltä tuntuu että jaksaa. Sitä olenkin nyt päivän taas miettinyt. Että jaksaako. Entäs jos ei jaksakaan. En vain halua vielä alkaa tuota miettiä...ja laskea päiviä ja miettiä kiertoja ja siirtoja ja alkioita ja raskaustestejä. Odotuksia ja turhautumisia. Poliklinikkamaksuja ja ultrauksia. Haluaisin tämän vuodon loppuvan ja elämän normalisoituvan.

Tänään täten. Huomenna jotenkin muuten.

1 kommentti:

  1. Mitäs sinne kuuluu? Toivottvasti kuulemme sinusta taas pian. Blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista

Kiitos mietteistäsi.