Se oli vuosi sitten kun tähän aikaan aamulla menin päivystykseen lähetteen kanssa. Se oli näitä aikoja kun ultrassa tarkastettiin ettei sydän lyö eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin tyhjennys.
Siitäpä alkoikin yksi elämäni henkisesti raskaimmista jaksoista. Jota vieläkin eletään, ei niin matalalentoisena mutta matalalla. Eikä lentämällä vaan eteenpäin raahautumalla. Mutta eteenpäin menemällä.
Eilen varasin ajan myös IVF-infoon. Johonkin suuntaan tässä siis edetään. Mutta tänään vielä varmasti mietitään vuoden takaisia tapahtumia ja sen seurauksia. Ja varmaankin myös muina päivinä.
Samaa vuosipäivää pari viikkoa sitten läpikävin. Minulla se oli pysäyttävä, ymmärsin miten vähän olinkaan asiaa käsitellyt. Ikävä on päällimmäisin tunne. Toivon Teille voimia asian läpikäyntiin.
VastaaPoistaKiitos Caudensia, työstämistä vielä on. Menetys oli niin suuri.
VastaaPoistaVoimia, Tuuba! <3
VastaaPoista