Arki alkoi taas. Töihin palattu. Kuristaa, kun tietää että ennen pitkää on taas siinä samassa jumiutuneessa olotilassa - kaipa sitä oravanpyöräksikin voisi vaikka nyt kutsua. Oli niin leppoisaa olla kotona viikkoja, ajatellen ja keskittyen vain hiljaisuuteen ja itseensä. Mutta nyt on taas kellonajat joita pitää noudattaa ja istua tunkkaisessa ja kuumassa toimistossa staattisesti paikallaan koko päivä. Ei ole aikaa omille ajatuksille enää missään välissä. Aina kun saa jostain ideasta/ajatuksesta kiinni, tulee jokin joka sysää sen sivuun ja sitten se unohtuu. Mutta paljon olen miettinyt mitä elämältäni haluaisin ja mitä haluaisin tehdä, elääkseni. Tiedän tuonkin ajatushyrrän pysähtyvän kunhan taas muutama viikko mennään tätä arkea eteenpäin. Tyytymättömyys kaikkeen säilyy ja on, mutten osaa nähdä mitä haluan tehdä sitä tukahduttaakseni.
Olen päivät pähkäillyt että tilaanko lisää Clearbluen digiovistestejä. Ne toimivat jotenkin niin kätevästi ja varman oloisesti viimeksi että olivat kyllä hintansa väärti. Mutta kun nyt ei noita lääkkeitä tullut otettua eikä testattua raskauttakaan, niin jotenkin tietenkin on taas vain sellainen olo, että entäs jos vaikka olisikin jostain ihmeen syystä raskaana (hullua, mutta tällaista toivotaan toivotaan elämää tämä nyt näyttää olevan). Menkoista huolimatta. Joskin nekin ovat muuttuneet siten että hyvä kun päivän sitä vuotoa tulee, ja sitten vähän rääppeitä muutaman päivän ajan. Hedelmällisyys siis alkanee kadota, vanhuus/vaihdevuodet lähentyä. Niin, asia siis mistä aloin puhua oli ne ovistestit. Taidan nyt kumminkin päätyä että käytän nuo kolme jäljellä olevaa (nekin reissun päällä, tosi kiva taas kantaa kaikki maailman pissikupit/testit mukana) ja jos niillä happy face saadaan, niin hyvä, mutta jos ei, niin olkoot hyvä sitten sekin. Tämä turta olo vain nyt jotenkin ei mene pois. Tai ehkä se on vain suojamekanismi tämän asian suhteen. En haluaisi ajatella koko asiaa kun siitä koko ajan vain pahaa mieltä ja masentavia ajatuksia tulee. Joten olen sysännyt sitä pois mielestä ja ajatuksista - ajattelematta.
Eli ovisaika ollaan sitten reissussa, jolloin ei päästäne paljon hyödyntämään sitä eli tämä kierto menenee ihan hukkaan. Ottaa päähän kun ei haluaisi kumminkaan tätä aikaa tuhlata. IVF-hoitojen aika vain lähenee tappavalla tahdillaan...minä kun niin toivoisin että raskaus alkaisi ennen sitä.
Aika sekavaahan tuo teksti näyttää olevan jo nyt, kahden arkipäivän jälkeen. Vai liene ollut sellaista aina. Ei säily ajatus kirkkaana ja mieli poukkoilee ajatuksesta toiseen. Varmaan tosi jännittävää lukea näitä minun tarinoitani, eihän näissä ole mitään päätä eikä häntää. Sensuuriin en ryhdy eli mitä on kirjoitettu, se pysyy kirjoitettuna. Vaikka kuin sekavaa olisikin. Koettakaa pysyä perässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.