Paljon paljon mietteitä. Tänään illalla ja jatkossa mietittävänä. Jotenkin ajatus on nyt tällä hetkellä että tottakait hoitoja tehdään ja koetetaan. Kun ei siis ajatella enempää rahanmenoja, pistelyitä, hormooneja ja munarakkulahautomona olemisia. Eikä sitä mitä se kenties tekee nyt jo kireähkölle parisuhteelle. Tai kireille sen osapuolille, suhde sinänsä voi suht ookoo.
30% onnistumismahdollisuuksia raskautumisessa "lupailee" klinikka potilasohjeissaan jotka saatiin viime käynnillä. Ollaanko me sitten tuossa prosentuaalisessa osuudessa, sen tietää sitten. Vielä tätä pitää työstää, tätä haluamista jatkaa tahi olla jatkamatta. Tämä KP1 ajankohta on niin surullinen muistutus siitä epäonnistumisesta, ettei positivismia juuri jaksa viljellä eikä uskoa juurikaan mihinkään onnellisin loppuihin. Kivut ja vuoto muistuttaa niin siitä miten olet epäonnistuja. Olet nainen mutta et äiti. Olet yrittäjä muttet onnistuja.
Huomenna on uusi päivä ja lopummalla viikkoa mielikin kohenee. Pitää koettaa pitää itsensä kiireisenä jottei tätä liikaa tule mietittyä. Purkaa tarmonsa ja turhautumisensa vaikka tuohon urheiluun, jotta saisi taas itsensä peiliin katsomisesta hieman nautinnollisemman kokemuksen.
Jälleen kerran huomasin tänään tämän blogini voiman tai sen antaman voiman. Itsekseni en tässä asiassa olisi kovin pitkälle päässyt, olisin turhautunut ja tuskin olisin pystynyt kovinkaan hedelmällistä keskustelua miehen kanssa asiasta käymään kyseisessä mielentilassa. Mutta vuoropuhelu muiden kanssakärsijöiden kanssa avaa silmiä ja luo uusia näkökulmia ja ennenkaikkea - antaa tietoa! Miten tietämätön sitä onkaan. Minä olen edellämainitusta asiasta varsin kiitollinen jos en nyt muuten tänään oikein jaksa kiitollinen muuten ollakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.