Paljon on taas mietteitä (eikä niin positiivisia) kulkenut mielen läpi viikonlopun ja viime päivien aikana. On taas ollut nöyrryttävä tähän osaansa. Kun ei muukaan auta. Mielessäni teen ja suunnittelen jotain uutta ja tulevaa, ettei kaikki kortit olisi tämän tekemisen varassa. Totetuksesta en sitten osaa taas sanoa. Mitään kun ei oikein saa aikaiseksi enää, kun elämä tallaa paikallaan odottaen tuota yhtä ja ainoaa, Masukkia (inhoan tuota termiä mutta jostain syystä se tuli tähän blogiini käyttöön). Muiden lasten kuvien ja onnen asioiden toitotus satuttaa taas paljon. Kuinka elämä onkaan niin epäreilua. Ja sitten taas kuinka sitä itsensä on tähän jamaan saattanut. Ettei näe metsää puilta. Että ajatukset ja elämä on vain tämän ympärillä eikä muuta ole.
Enkä osaa olla stresssaamatta, mikä kuulema auttaisi raskaaksi tulemisessa. Enkä osaa olla Yrittämättä, mikä sekin kuulema auttaa. Enkä osaa olla tätä asiaa ajattelematta ja miettimättä, jotka nekin kuulema olisi hyvä siirtää taka-alalle jos haluaa onnistua. Olen siis huono ihminen kun en siihen kykene. Ja huono ihminen kun jätin lääkityksen tähän alkukiertoon itsekkäästi ottamatta. Ei ne ole halutusti natsanneet kohdallamme ja ovulaatioajan hyödyntäminenkään ei onnistune reissun takia joten miksi vaivautua. Enkä tiedä haluanko niitä enää syödäkään. Kun sitten taas toisaalta, ne on vielä mietoja juttuja edessä olevia lääkityksiä ajatellen. Jotta eikö nyt olisi siis järkevää tehdä kaikkensa ettei edes joutuisi niihin IVF-hoitoihin. Varmaan olisi ja varmaan Yritämmekin hampaat irvessä, mutta kun eihän se niin onnistu. Stressaamalla ja Yrittämällä. Kun pitäisi olla miettimättä ja lakata yrittämästä niin heti onnistuisi. Niitä tarinoita on monia mutta miten nekin vain tuntuvat nyt niin kaukaisilta. Ja ei noistakaan hoidoista ole mitään takuita. Auttavatko ne edes meitä, jos niihin asti mennään. Kun ei siis oltu aioittu mennä, silloin joskus kun vielä huoletonta elämää elettiin ja ajateltiin raskautuvamme heti kohta ja enempiä stressaamatta.
Turta. Olo. Ja eteenpäin vain pitäisi taas mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.