Raskausrintamalla kaikki (kai) hyvin. Ei tietoa muustakaan. Paha olo jatkuu, eikä vain aamuisin vaan pitkin päivää/koko päivän. Turvotus&kaasu lienee se pahin josta tuntuu ettei selviä. Huolestuttavan paljonkin jopa, tuota kaasua. Mietinkin että onko se jo jokin muukin "ongelma" kuin vain tämä hormoonimyrskyaika.
Mutta se mikä askarruttaa mieltä on nyt työpaikka. Viittasin ohimennen tuossa aikaisemmin että työpaikalla myllertää. Muutoksia ja ihmisvaihdoksia on paljon ja epävarmuus nakertaa. Lisäksi olen jo pitkään ollut aika tyytymätön tuolla työpaikassa olemiseeni. Ihmiset tosin siellä ovat minulle se toinen perhe, kun oma on toisella paikkakunnalla. Siis sen minkä nyt työkaverit voi perhettä korvata, mutta siis kumminkin. Joustavat työajat ja mennä voi ja tulla kuten haluaa-kunhan työt tulee tehdyksi. On etuisuuksia ja ergonomiat kunnossa jne. Mutta sitten, se sisältö. Tuntuu että koko koulutus valuu hiekan tavoin viemäriin ja tyhmyys valtaa. Eikä rahallinenkaan korvaus ole kovin kummoinen. No ehkä se vastaa noita "haasteita" mitä nyt teen, joskaan niistä ei ole haasteita, ei vastuita ei motivaatioita. Ja nyt sitten olisi yksi varteen otettava vaihtoehto tarjolla. Tämä työmyllerrys on nyt ollut sitten käynnissä lähes punktiosta asti ja tähänkö nyt tultiin. Että vihdoinkin löytyi sellainen paikka jossa sisältö/raha kohtaisivat, nyt kun olen RASKAANA. Nytkö minun pitäisi alkaa vaihtamaan paikkaa? Hypätä tuntemattomaan ja kenties tyhjän päälle. Ja miten se edes käytännössä olisi järkevääkään, vaihtaa nyt työtä kun olisi jäämässä pois, äitiysvapaille. 6 kuukauden koeaikakin joka ei edes tulisi täyteen ennen h-hetkeä. Onko mitään järkeä?!
Jäänkö siis paikalleni, lähden toivottavasti keväällä äitiyslomille ja katson mitä tuleman pitää poissaoloni aikana ja mihin suuntaan ajatukset työasioista muutenkin muovautuvat kotona ollessa. Vai otanko haasteen vastaan ja koetan hakea paikkaa josta saisi jo lähes sen mitä tällä työkokemuksella opiskelujen jälkeen pitäisi alkaa samaan ja joka tarjoaisi vaihtelua ja haasteita. Jätänkö tutun ja turvallisen ja mukavat ja lokoisat oltavat (vapaus elää elämääkin työn ohessa) vai jäänkö sijoilleni. Siinäpä ensi yöksi miettimistä muiden utopististen unien seuraksi.
Työpaikkakuviot kuulostaa kyllä siltä, että mulla menisi ainakin ihan pasmat ihan sekaisin. Mä olen yleensä aika hetkessä eläjä, ja teen salamana päätöksiä jos joku juttu tuntuu sisimmässäni hyvältä. Mutta nyt kun elämäntilanne on muuttumassa ja joutuu miettimään tulevaisuuttakin hieman pidemmälle, niin omassa tilanteessani koen parhaimmaksi pysyä tutussa ja turvallisessa.
VastaaPoistaMeillä ei ole varaa siihen, että mä jäisin vahingossakaan tyhjän päälle. Nyt kun on vakipaikka, niin saa täydet tuet ja äitiysloma on tavallaan aika "läpihuutojuttu" ja se ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä että tässä iässä lisäännytään.
Mutta tilanteet on yksilöllisiä, eikä sekään varmasti ole hyväksi jos nykyisessä työpaikassa ei ole hyvä olla. Jos haluaisi ottaa riskin, niin voisihan sitä käydä haastattelussa uutta paikkaa varten ja kertoa avoimesti raskaudesta, mutta samaan hengenvetoon osoittaa jotenkin että on todella motivoitunut ja innoissaan jne. :S Eihän se raskaus saisi vaikuttaa valintaan, mutta valitettavasti se monesti niin tekee.
Pasmat MENI sekaisin minullakin siis :) Olin jo tässä ihan tyytyväinen keväällä alkavaan äitiyslomaan ja ajattelin että sinne asti sinnittelen. Ja katson sitten poissaollessa mitä tapahtuu. Vaan nyt mietin sitten jo toisin.
PoistaMuttamutta, meilläkään ei TODELLAKAAN ole varaa tipahtaa kummankaan pois säännöllisistä tulovirroista, tukiaikakin tulee olemaan tiukkaa.
Pelottavaa miettiäkään lähtevänsä jonnekin muualle hetkeksi, mutta taas toisaalta, jos en nyt just olisi tässä tilassa, hakisin tuota paikkaa varmasti. Ja luulen että jos haenkin, puhun avoimesti että missä elämäntilassa nyt olen ja ollaan. Ottavat sitten jos ottavat. Eihän lisääntyminen saisi olla syy olla ottamatta, mutta milläs sen estätkään.
Mutta ei tämä oikein selkene ajatuksissa :) Pitänee antaa vielä hetki aikaa.
Kiitos kun "keskustelit" asiasta, tarvitsen mielipiteitä.