Monta päivää on taas mennyt syvissä vesissä. Viikonloppukin lähes puhumattomana. Jostain nyt niin pieneltä näyttävästä asiasta möksähdin Miehelle ja aina eilisiltaan asti sitä jatkui. Miten raskasta muttei sille olotilalleen oikein voinut mitään. Ei vaan JAKSANUT. Puhua eikä tsempata, iloita eikä hymytä.
Eilisiltana sitten kun tultiin kotiin, tajusin pihaan tullessamme että oih, tämä on meidän oma koti ja tuo mies tuossa vierellä on minun oma rakas mieheni. Tätä minä haluan. Kun olin siis jo noiden muutaman päivän aikana alkanut miettiä pitääkö minun vain jatkaa omaa elämääni itsekseni ja kulkea omiksi valitsemiani polkujani omilla säännöilläni jne. Syvät ja tummat ovat nämä vedet mitä nyt taivalletaan, pitäisi vaan jaksaa aina jostain löytää se voima nostaa itsensä pois sieltä ja jatkaa eteenpäin. Vaikka kuinka tuntuu että on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen tässä lapsettomuudessa, niin emmehän me onnettomat näe edes miten paljon tämä asia meihin vaikuttaa ja on jo vaikuttanut. Emme käy vieraissa eikä meillä käy ketään. Emme liiku missään, olemme kaksin. Ja mitä kaikkea muuta. Ja siltikin, vaikka on (mukamas) siirtynyt eteenpäin, ei tämä silti helpoksi tätä tee. Ehkä vähän valosuttaa, muttei tee yhtään helpommaksi. Erehdyin niin tuossa luulemaan jo aiemmin.
Mutta ehkä sitten loppusyksystä, alkutalvesta, joulun aikaan- ehkä sitten voi sanoa että yksi vaihe on kuljettu nyt läpi ja voimme alkaa elää elämäämme ja lopettaa tämän jatkuvan jossittelu että jos se lapsi meille tulee, niin sitten teemme näin ja noin. Tai jos se lapsi ei meille tule, niin sitten tapahtuu se ja tämä. Minä ainakin odotan jotain uutta elämässä. Opiskelua, uutta työtä, uutta asuinpaikkakuntaa - jotain. Elämänmuutosta. Tarpeeksi on tullut nyt kivistä tietä kuljettua, haluan sileän asfaltin alleni. Ja paljon valoisia polkuja ja tyyntä purjehtimista.
KP27. Pari aiempaa kiertoa on mennyt KP25 tahdissa. Joten onko tämä nyt merkki vain siitä että Synarela jotenkin viivästyttää kiertoa, onko tämä normaalia vaihtelua johon lapseton takertuu kuin viimeiseen oljenkorteen vai mitä. En edes uskalla ajatella saatika sanoa ääneen että olisiko tämä jotain muuta. Jatkan siis itseni piinaamista.
Niin- ja miten mukava on että täällä käy ihmisiä lukemassa ei niin positiviisia juttujani :) Ja mikä mukavinta, kommentoimassa myös! Tuntuu kuin minulla olisi monta uutta kaveria, kaveria jotka ymmärtävät mistä puhun eivätkä vain nyökyttele ja jaa-aattele kun puhut tästä elämäntilanteestasi. Siitä olen erittäin POSITIIVINEN ja onnellinen <3
Toiveikas olohan tuossa varmasti väkisin herää, mutta mulla ei ole rehellisuuden nimissä pienintä hajua juuri Synerlan vaikutustavoista. Sehän voi johtua siitäkin, mutta olisihan se kiva...
VastaaPoistaToivottavasti matalapaine hellittää kotona! Meillä on välillä kans vastaavan kuuloista, mutta tällä hetkellä juuri melko päinvastaista.
Synarelan aikainen kierto oli mulla itse asiassa muutamaa päivää lyhyempi (tai ei se ainakaan venähtänyt). Kaipa tuokin on yksilöllistä, mutta piinaamista ei kai kannata vielä unohtaa....
VastaaPoistaJa mitä tulee syvempiin vesiin, myös tässä osoitteessa on vieraannuttu muista. Olemme joko punainen vaate muille perheellisille tai sitten välttelemme seuraa. Taitaa olla kyllä näiden kombinaatio.
Tutun kuuloisia ajatuksia sinulla. Minä huomasin saman ilmiön, kun lakkasimme kyläilemästä ihmisten luona ja ihmiset lakkasivat kyläilemästä meidän luona.
VastaaPoistaJa samainen palo minuun iski pistää elämä uuteen kuosiin, kun päätös hoitojen lopettamisesta oli tehty. Sitten vain piti odottaa viimeisen hoidon päättymistä
Toivottavasti tämä ensimmäinen IVF jää viimeiseksi ja se pienokainen aloittaa matkansa teidän syliinne.
Ja jos yhtään lohduttaa, niin vielä neljännelläkin hoidolla voi onnistua, vaikka kolme ensimmäistä hoitoa eivät onnistuisi sinne päinkään..
Toivon sinulle hyvää mieltä, uskoa ja voimia tulevaan!
Tuttua tekstiä taas tuuba! <3 Minulla on ollut välillä sellaisia aikoja, että olen vain halunnut käpertyä kotiin enkä nähdä ketään. En ole jaksanut kiinnostua muiden asioista. Nyt hoitotauolla ja masennuslääkityksen aloitettuani on onneksi olo parempi ja jaksan taas olla sosiaalisempi. Saa nähdä, miten syksyllä sitten käy.
VastaaPoistaSynarelalla on usein tapana myöhästyttää kuukautisia. Minulla ne tulivat silloin melkein viikon myöhässä. Muista myös se, että Synarela voi aiheuttaa alakuloista mieltä!
Tsemppihalit!
Kiitos kaikille <3
VastaaPoista