Iiks. Olen onnistunut jo kahdesti pistämään itse itseäni. ITSE. ITSEÄNI. Melkoista. Ja onnistunut vielä siinä. Aika haparoivaa ohjeista lukemista se vielä on, mutta teen sen itse. Mies tosin tsemppaa vierestä. Jännityksellä odotan viikonlopun häähiminöiden pistoajankohtia/pistopaikkoja. Mitenkähän ne onnistutaan suht salassa tekemään ja suht puhtaassa paikassa.
Olen ollut huomaavinani jo tänään parempaa mieltä, matalalennon vaihtumista ehkä tasaiseen ylösnousuun syvän syvästä kuopasta. Tai ehkä vielä vaihtelua olotiloissa on vielä paljon mutta hämmästyin itsekin tänään miten moni asia ei ollutkaan enää niin pahaa kuin esim. eilen. Ehkä piikit vaikuttavat jo, ehkä tämä on vain pään sisällä tapahtuvaa. En tiedä.
Piikittelyt siis jatkuvat. Huomisesta lähtien hieman pienemmällä annoksella aina sitten sinne maanantain ultraan asti. Jolloin on muuten ne prolaktiinituloksetkin sitten selvillä. Selvinnee myös se tarviteeko sitäkin varten jotain lääkitystä vai mitä tässä tapahtuu seuraavaksi.
Mä olen uskaltanut pistää itse itseäni vain kahdesti, ja ne molemmat kerrat johtui vain siitä, että oli pakko. Mies kun ei ollut silloin paikalla, ja lääkkeet oli kuitenkin otettava tiettyyn aikaan päivästä.
VastaaPoistaMoni on mun mielestä pitkän kaavan IVF:stä todennut, että se sumutteluvaihe on yhtä matalalentoa, mutta pistosten alkaessa aurinko alkaa taas paistaa. Ehkä sulle kävi nyt samoin? ;)
Tuota pistämistä oon mäkin kovasti miettinyt. Mun miehestä ei siihen hommaan olisi, paitsi ehkä ehdottoman pakon edessä, jos ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa. Vaikka itse oon saanut koulutusta pistämiseen ja työssä pistänyt muita ja vaikka se periaatteessa alkaa olla rutiinia, eikä tunnu yhtään missään, ei itseni pistäminen ollutkaan helppoa. Ensimmäistä pistosta kärvistelin todella kauan, kunnes lopulta uskalsin ja nauroin ääneen, miten helppoa se lopulta oli. Seuraavana päivänä sama kärvistely, mutta onneksi paikalla oli hoitsuystävä, joka lopulta tuikkasi piikin napaan.
VastaaPoistaJokaisen piikin pistäminen omaan nahkaan on silti tuntunut ihmeen vaikealta. (Ja tosiaan teininä olen tehnyt itselleni jos jonkunnäköisiä lävistyksiä, joten periaatteessa kuvittelin etukäteen, että mokoma piikitys ei ole homma eikä mikään.) Oon ääneen ihmetellyt, miten asialla ensimmäistä kertaa olevat tekevät sen. Kynä toimii kuitenkin suht helposti, mutta valmiiksi ladatut ruiskutkin ovat jo vähän haastavampia. Saati sitten ne piikit, jotka täytyy itse sekoittaa...
Joka tapauksessa voimia jatkoon. Kyllä se siitä!
Minä en pistänyt itse enkä aio pistää jatkossakaan. Oksettaa ihan koko ajatus. Onneksi mies on tottunut pistämään koiraan insuliinipiikit niin ei minunkaan pistäminen tunnu missään. :)
VastaaPoistaOMG, pitääkö osata kohta sekoitellakin jotain litkuja ennen piikitystä! Hui.
VastaaPoistaEilinen piikitys oli jotekin vastenmielinen, mutta oli paha tilanne. Siskon häät, ei kunnon tilaa ja piti pistää NOPEASTI kun tila oli varattu muuhun tarkoitukseen ja toinen sisko vahdissa ovella ettei tilaa tarvitsevat tule paikalle. Se meni nopeasti mutta se itse pistäminen tuntui että tänään tämä ei onnistu. Mutta tein sen taas! Ja kohta lähden sen tekemään yhä taas. Mutta voin sanoa että ei se tunnu normaalilta tai helpolta tai mitenkään mukavaltakaan. Mutta kaikkeen tottunee...