Siinäpä on allekirjoittaneelle haastetta. Jaksan ehkä tsempata muita olemaan positiivinen mutten itse ole kovinkaan hyvä siinä. Mutta tähän projektiin liittyminen toivottavasti auttaa siinä.
Tänään pitää mennä apteekkiin ja ostaa Synarelaa sunnuntaina alkavaa sumuttelua varten. Tuntemukset ovat hieman sekavat, toisaalta eteenpäinhän tämä asia vie mutta toisaalta olisin niin mielelläni tämän elämänvaiheen jättänyt elämättä. Ja nyt kun on jotekin jo hyväksymässä sitä tosiasiaa, että emme ehkä koskaan lisäänny, tämä tuntuu jotenkin niin ristiriitaiselta. Lähteä tähän mukaan, tunkea itseensä hormooneja ja kärsiä niiden vaikutuksesta ja päästää kontrolli oman kroppansa hallitsemisesta pois käsistään. Näin on nyt vain tehtävä ja tämä tie on kuljettava että pääsee jollain asteella elämässään eteenpäin.
Tänään positiivista oli että vaikka olen todella väsähtänyt reissaamisesta ja juoksemisesta ja huonosti nukkumisesta, en menettänyt hermojani rakkaan harrastukseni parissa vaikka epäonnistumisiakin tuli. Eli positivismia päivään - accomplished tänään :)
Hyvä, yksi päivä seltätetty! Mietin projektilaisena, että vaikka positiivisuutta haetaankin, niin eiköhän kaikki tunteet ole sallittuja. Yritetään vain, että huonoihin fiiliksiin jäätäisiin liikaa rypemään. Tiedän nimittäin, että itsellänikin on haasteita tulevan kanssa.
VastaaPoistaHyvää projektia :)
Juu, ehdottomasti projekti ei tarkoita sitä että negatiivisia tuntoja pitäisi mitenkään peitellä eikä myöskään tarvitse teeskennellä mitään. Jos ei itseltä joskus irtoa positiivisuutta niin voi vain edes lueskella muilta jotain vähän pirteänpää.
VastaaPoistaTarkoitus on nimenomaan että annetaan posiviisille tuntemuksilla ainakin mahdollisuus... :) Hyvinhän sieltä tuli tongittua sinultakin esiin jotain mukavaa päivästä. Juuri näin!
Ja Tuuba, älä unohda, että vaikka lapsettomuus on täynnä sitä epäuskoa ja epätoivoa, niin monelle - Monelle - hoidot tuovat sitä toivottua tulosta! Positiivisuutta syli täynnä lähetän sinulle :)
VastaaPoistaKiitos kaikki kommenteista. En tarkoittanut missään vaiheessa että tänne ei tulisi enää avauduttua, vaan koin sen ennemminkin siis isona haasteena etsiä elämästä positiivisuutta. Kun minun luonteeseeni juuri kuuluu tuo ongelmissa rypeminen ja murjotus. Ja murehtiminen.
VastaaPoistaMutta nyt kun asia on teemana, se positiivarius, niin ehkä minäkin opin, että positiivisempi näkökulma auttaisi tässäkin omassa tilassa.
Ja Gurkan, jostain syystä nyt tuntuu, että ei uskalla laittaa enää yhtään toivoa näille hoidoille. Olemme tähän ryhtyneet ja katsomme mihin tämä meidät vie, mutta en uskalla toivoa yhtään. Jotenkin kokee että tämä on nyt se viimeinen oljenkorsi eikä halua elätellä toivoa kovin korkealle, ettei sitten tipukaan kovin korkealta (tämä on siis minun tapani suhtautua asioihin). Tiedän faktoina että hoidot toimivatkin mutta vielä tässä vaiheessa olo on aika turta.
Koetan siis olla positiivisempi, ihan itseni takia, en projektin :)