18.9.2012

Ihme ja kumma

Mahtavia uutisia ympäri blogimaailmaa. Pieniä "ihmeitä" voi siis tapahtua. Itse olen vähän sekavassa mielentilassa. Toisaalta muiden hyvät uutiset luovat uskoa myös itseeni, toisaalta taas alan pelätä päivä päivältä enemmän sitä negatiivista vastausta. Alavatsassa on ollut jo monta päivää sellaisia menkkamaisia kipuja, viiltelyä ja vihlontaa - jatkuvaa jomotustakin.
Klinikalta tuli hoidoista lääkärin sanelema selitys hoidon kulusta (alkion siirrosta lähinnä) ja sen loppulause oli että ennuste raskaudelle pitäisi olla hyvä. Pakosti hymyilytti mutta saman tien mietittiin miehen kanssa että mitähän ne tuumaa ja sanoo selitykseksi jos tämä ei onnistu. Jokohan tätä sitten tutkitaan enemmän vai taas vain lääkitään ja tehdään se PAS. No kumminkin, perjantai lähenee ja en oikein tiedä odotammeko sinne asti verikoetta kertomaan totuuden vai testaammeko jo tässä välissä omin avuin.

Ajatus pääsee välillä karkaamaan mahdolliseen raskautumiseen, lapseen, syntymään, tulevaisuuteenkin. Jotenkin haluaa vain nyt pysyä tyynen rauhallisena - ei halua tippua pilvilinnoista enää. Haluaisi tietää mutta toisaalta tämä tietämättömyystilakin on tänään ihan tyydyttävä. Tai ehkä se luo lohtua tähän kun kroppa alkaa oirehtia siihen väärään suuntaan. Niin monesti on luomukierrotkin päättyneet tähän jomotus/vihlomistunteisiin ja sitä seuraten kiertopäivä ykköseen. Nämä kivut voivat tosin johtua sadasta muustakin asiasta, kun kroppa ei ole ihan normaali nyt (lääkitykset, hormoonit jne). Kipukaan ei ole ihan samanlaista mutta samantyylistä kyllä.

Pitää vain nyt keskittyä johonkin ihan tyystin muuhun, kuten vaikka tähän työhön (turha luulo).

5 kommenttia:

  1. Ei ne meidän klinikalla ainakaan mitään ihmeitä tuumannut ekalla kierroksella, vaikka ennuste oli jokaisen siirron yhteydessä hyvä eikä tulosta tullut. Vasta silloin kun oli enää yksi alkio pakkasessa ja muut siirrot oli päättyneet tuloksettomana, alkoi lääkäri olemaan vähän huolestunut. Iän kun ei vielä kuuluisi painaa, niin oli odottanut meidän plussaavan jo insseistä, tai viimeistäänkin ekan IVF-kierroksen aikana. Vikaan PASssiinhan sainkin sitten kiinnittymistä tehostamaan gonapeptyl-pistoksen ja sama piikki tuli nyt tähän toiseen tuoresiirtoonkin.

    Mutta noista oireista.. Mullakaan ei ole oikein mitään tuntemuksia. Tai no okei, vatsaa nipistelee välillä, mutta sitä on ollut ennenkin eikä se ole tarkoittanut mitään. Tissitkin on olleet kipeät, niinkuin aina ennen menkkoja.

    Mä oon aina ollut sitä mieltä, että plussan pitää näkyä menkkojen oletettuna alkamispäivänä. Jos ei näy, ja tulee esiin myöhemmin, se ei voi olla kestävä. Mä nyt vähän hätäilin omien testieni kanssa ja ollut aika piinaavat pari päivää, mutta helpottaa tietää, että ainakin jotain yrittää tapahtua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin tutkiivatkaan, ironisesti vain totesin kun se lääkäri on niin jotenkin kylmä. Kylmästi totesi aiemminkin että mihin heitä tarvitaan kun kaikki on näin hienosti. Ja sitä rataa.

      Minä en nyt osaa sanoa milloin menkkojen pitäisi alkaa tulla. Siis jos ei olekaan nyt raskaana. Vai eivätkö ne tulekaan jos noita Lugeja käyttää? Mene ja tiedä.

      Tänään on ollut erityisen "huono" päivä, kaikin puolin. Olin jo eräänä hetkenä menossa ostamaan testiä, mutta vielä en sitä tehnyt. Katsotaan mihin päädytään huomenna.

      Poista
  2. Näissä erilaisten oikeiden ja kuviteltujen oireitten kanssa tuskailussa kannattaa yrittää muistuttaa itselleen sitä, että etenkin näin ivf:n puitteissa kroppa ei ole missään normitilassa. Kehon omaa hormonitoimintaa ja muutakin toimintaa on ronkittu pahanpäiväisesti, eikä sen jälkeisiä tuntemuksia voi sellaisenaan verrata omiin menneisiin eikä toisilta kuultuihin. Vaikka mahdotontahan se on olla huolestumatta milloin mistäkin oireesta tai oireettomuudesta.

    Itse näen juuri nyt itselläni ihan selvät oireet siitä, että tämäkin hoito on menossa perse edellä puuhun, tunnen sen ihan selvästi. Mutta ehkä se nyt ei kuitenkaan ole. Kunpa voitaisiinkin keskittyä johonkin tyystin muuhun kuin murehtimiseen!

    Voi kunpa perjantai toisi teille iloa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nämä oireet/oireettomuudet tulisivatkin jotenkin muuten esille kuin omassa kropassa tuntien. Mutta ei. Siksi kai näitä vahtii ja kyttää ja salaa toivoo ja samalla pessimistisesti koettaa olla toivomatta ettei sitten taas pety jos on tarvetta pettymiselle.

      Koetetaan keskittyä johonkin muuhun! Vaikka pimeisiin mutta suht lämpimiin iltoihin&kynttilöihin :) Ja mussutuksiin, sitä minä ainakin teen ihan hurjanlailla. Herkkuja ja karkkeja - mikä ei tietysti ole hyväksi mutta kaipa sekin on jonkinmoista lohtua (hetkellistä edes) tähän tilanteeseen.

      Kiitos Ainu.

      Poista
  3. Piinallista odottelua. Pikaista perjantaita ja parasta toivoen!

    VastaaPoista

Kiitos mietteistäsi.