Niska vaivaa yhä enemmän oikeastaan. Onneksi huomenna on viikon viimeinen päivä ja vähän pidempi viikonloppu (taas). Ja ensi alkuviikosta heti omt-terapiaa.
Paljon tuli lugen käytöstä kommentteja, toisilla sitä käytetään vähemmän aikaa kuin toisilla ja muutenkin eri tavoin. Mielenkiintoista miten hoitotavat vaihtelevat klinikoittain vai jopa lääkäreittäin (?). Oli myös kommenteissa puhetta että tässä voisi kohta alkaa vaikka asiaa testailemaan (en osaa edes kirjoittaa sanoiksi mitä asiaa, on se niin outo käsite jo) vaikka minä kyllä uskon että odottelemme sinne verikokeisiin asti. Tai ainakin lähes. Jotenkin tämän odottavan ja tietyllä tapaa onnellisenkin tilan haluaa pysyvän mahdollisimman pitkään. Tuntuu ettei voi hallita sitä tuskaa jos testi onkin negatiivinen, pitää nyt hieman siis vielä viettää näitä semionnellisia päiviä. Mies on ainakin kovin tyytyväisen oloinen, vaikka itse olenkin oikea raivotar. Motkotan joka asiasta ja räjähtelen. Olen väsynyt ja uupunut ja mikä pahinta, kävelevä pierukone! Kamala olla töissä ja istua se koko vaadittu aika ja koettaa saada nämä kaasut joko ulos tai olemaan muodostumatta että pystyisi tehtävistään suoriutumaan. Huh. Enkä tiedä että mitä söin vai onko tämä nyt vain hormonaalista vaivaa. Olen koettanut miettiä että miksi olen näin räjähdysaltis, mutta en saa syytä kiinni. Ahdistaako minua nyt olla tässä tilanteessa, että tästä nyt oikeasti voi tulla jotakin. Vai se että on taas laittanut uskon ja toivon peliin ja ehkä kenties luvassa on taas sitä pettymystä. Ja että vaikka alkuun selvittäisiinkin, niin kestääkö sitä onnea sitten pidempään. Niin monta asiaa mielessä ja niin monta hormonia kropassa.
Mielenkiintoista on myös miettiä (kiitos Jade tiedoista) että tänään tai huomenna alkio saattaa alkaa kiinnittyilemään, jos on siis sillä kannalla että aikoo sen tehdä. Ihmeellistä miettiä että siellä on nyt meistä alkunsa saanut jo todistetusti hedelmöittynyt alku yrittämässä selviytyä eteenpäin. Koska aiemminhan on vain ajatellut että ei ne siemenet ja munasolut nyt siellä edes kohdanneet, kun raskaus ei alkanut. Vaan nyt ne kohtasi, jo siellä petrimaljalla. Olivat elossa edes hetken yhdessä. Se, että selviääkö se alku alkua pidemmälle, jää nähtäväksi.
Hormonaalista se valtava kaasumäärä on, nimimerikillä "jatkuva räjähdys" :)
VastaaPoistaTiedän, että tämä kuullostaa tyhmältä, mutta kärsiessäni nuorempana migreenistä ainoa tapa saada sen pois oli visualisoida supistuvat verisuoneet päässäni (lääkityksen kanssa tai ilman). Raskautusessani visualisoin hedelmöittymisen ja alkion kiinnitymisen. En tiedä auttoiko usko vai pystyinko oikeasti keskittymisellä vaikuttaa asioihin. Yrittäminen ei kuitenkaan mitään maksa :)