Tänään on ollut suhteellisen hyvä mieli -päivä. Eilisen alakulopäivän jälkeen tämä tuntuu vielä paremmalta. Jonnekin on kadonnut se ilo ja jaksamisen halu, kyky katsoa vastoinkäymisiä silmiin ja näyttää kieltä. Ei vaan jaksa enää.
Tänään huomasin taas että vierelläni kulkee mies, jota rakastan ja jonka sain aviomieheksenikin. Ja hän haluaa jakaa elämänsä kanssani ja saada lapsia kanssani.
Hän on meistä se rennompi, ei stressaavampi osapuoli. Hän joka koettaa minulle muistuttaa aina välillä että elämä olisi ehken hieman helpompaa, jos ei murehtisi ja vatuloisi asioita niin paljon. Johtunee myös KP10stä että elämä tuntuu tänään paremmalta. Ja läheinen ihminen läheisemmältä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.