Eniten vituttaa kaikki. Ihan kaikki. Ja oikeestaan ei mikään. Tuliko se vaihe nyt sitten että ei edes välitä enää. Ei tälle mitään voi ja ei tästä mitään näytä tulevan. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja siirtyä seuraavaan haasteeseen. Mikä se sitten ikänä onkaan. Tai ehkä siihen siirrytäänkin ja unohdetaan tämä Yrittäminen. Annetaan asioiden tapahtua jos haluavat tapahtua. Ja jos ei tapahdu niin sitten ei vaan helvetti tapahdu.
Ei tässä eestä näköjään rimpuilla suurempien voimien edessä. Nämä asiat on jonnekin maailman kirjoihin määrätty ja sitä vastaan taistelu ei ole kovin palkitsevaa.
Olen pikku hiljaa alkamassa siirtyä ohi tästä pakonomaisesta Yrittämisestä. Elämä on jäänyt elämättä jo kohta kahden vuoden ajan, ihmiset näkemättä ja rakkaat rakastamatta. Parisuhde kärsimyksen kourissa, tai no...ainakin muuttumassa sellaiseen suuntaan mistä en pidä. Miksi pitää käydä kärsimysten tie päästäkseen sinne mitä haluaa. Rankaistaanko minua siitä että olen vitkuttanut tätä haluamistani tänne ikävuosiin saakka. Rankaistaanko minua liiasta nuoren ihmisen rellestämisestä (normisellaisesta minusta itsestäni) vai mitä minun tällä halutaan oppivan. Nöyryyttäkö? Pitkäjänteisyyttä? Varmuutta valinnoistani? Mitä vielä.
Vai jatkonko taas vain samaa rataa. Kunhan tästä KP1 (ensin siis virallisesti muututtuaan siksi) taas muuttuu KP3ksi jolloin on taas lääkityksen aloituksen aika, tehdäänkö valinta syödä niitä ja taas kytätä oikea aika yhtymiselle. Ja sitten taas elää hyvässä uskossa ja toivossa vajaa pari viikkoa, suunnitella jo tulevia ja vähän haaveillakin. Ja tulla taas sitten vedätetyksi kun uusi KP1 alkaa nurkilla väijyä.
Mennään KP27ä, eli huomenna KP1- tai ylihuomenna. Tai yliylihuomenna. Eipä meistä (tai siis minusta) mihinkään vapun juhlintaan tänään olis ollutkaan. Eikä varmaan juhannuksenakaan - ei vaan ole juhlamieltä. Enää. Toivottavasti joskus olisi vielä. Nyt ei tosin siltä tunnu. Mitä se nauraminen edes on. Ja hauskanpito ilman taustalla väijyviä huolen pilviä. Mustia on mietteet tänä vappuaattona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.