Taas. Mieli on ihan alamaissa. Ei jaksa edes räyhätä, vaikka se saattaisi puhdistaa ilmaa. Ei siis räyhätä Miehelle mistään vaan ihan räyhätä että sais paskan olon ulostettua. Aika on myös aloittaa hormonointi. Mietittiin että jatketaanko lääkitystä (eli kevyitä hoitoja kuten lääkäritäti kertoili) vai annetaanko olla. Oltaisiin luomuina. Mutta sitten se IVF-aika ja sen hormoonit. Ne ei enää ole mitään kovin kevyitä hoitoja. Se mielessä siis letrozolikuuri jatkuu siis. On vain yritettävä ja toivottava että tässäkin kuussa ne toimivat yhtä hyvin kuin viime ja että me nyt osaisimme tehdä kaiken voitavamme...oikealla aikaa vielä jopa. Ja niin, tein taas aamulla raskaustestin varmiistaakseni etten syö noita lääkkeitä jos vaikka jotenkin ihmeellisesti olisinkin sittenkin raskaana. En ollut, vaikka toivoa tietysti piti vähän kumminkin vielä. Tyhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.