Ei tullut verikokeen tuloksia. Ei tullut KP1kään oikein virallisesti. Kaikki muut mätsä siihen muttei tuo vuoto. Hyvin vähän ja ihan ruskeaa. Ota nyt sitten selvää että oliko tämä KP1 vai mikä. Aamun r-testi oli taas negatiivinen. Ja jos ajattelee, että KP3 piti aloittaa taas Letrozolit, niin mihinkähän aikaan sen sitten sijoittaa. Että alkoko ne menkat nyt vai ei, ja jos alko niin millon helvetti ne sen teki. EN OIKEESTI TIEDÄ.
Olo on kuin maailman tyhmimmällä.
Hätäähän ei vielä pitäisi olla. Muutama päivä vasta kierto kuralla, mutta kun se on ollut aika säännöllinen. Ja jos luen tätä joskus myöhemmin, naureskelen varmaan itselleni ja hätäilylleni. Mutta tämä odottaminen ja tunteet juuri nyt. Aika syvältä. Johtunee sis noista lääkkeistä. Eipä hirveästi huvittaisi niitä enää ottaa kun olo on tämänmoinen. Tein jo päivällä kotidiagnoosin mahaongelmiinkin eli minulla on varmaan ärtyneen suolen oireyhtymä. Ihan selvästi.
Tänään on käynyt muutamasti mielessä, että entäs jos vain luovuttaisi. Oltaisiin vain kahdestaan ja mentäisiin eteenpäin elämässä. Toteutettaisiin muita haaveita elämässä kun kerta tämä ei näytä onnistuvan. Jätettäisiin kaikki nämä lääkkeet ja hoidot ja tikutukset ja kyttäämiset ja odottamiset ja ja ja. Ja annettaisiin asian hoitua luonnostaan jos olisi hoituakseen. Koska jotenkin yhäkin haluan uskoa että sekin on mahdollista, kun tämä härdelli ympäriltä jotenkin laantuisi. Lääkitykset, jännitteet ja paineet. Mutta eihän se pyyhkiydy heti mielestä, siis että pääsisi rentoon olotilaan. Eikä sitten oikeastaan halua antaa vielä periksi ja luovuttaa. Haluaisi taistella vielä. Päähänkin sattuu! Pähkäily ja hormoonit varmaan.
Anteeksi avautuminen ja valitus, mutta tämä on ulostettava jonnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.