21.3.2012

Ehkä tästä jotain hyvää tulee...joskus...vielä.

Peljättää. Mitä tämä lomautus tuo tullessaan. Osaisikin ottaa sen levon ja loman kannalta mutta se ei vaan oo mun luonto niin sanotusti. Ensin pitää stressata stressaamasta päästyäänkin siitä että miten saadaan taloudellisesti perhe pidettyä a)asumassa lainalla ostetussa asumuksessa b) ruokittua ja c) maksettua kaikki hemmetin jo sovitut laskut ja menot. Ja niitähän piisaa.
Pelkään että jos nyt ei saanut raskaus alkuaan, niin miten sen saa alkamaan seuraavaan kiertoon kun on stressitekijöitä taas enemmän. Mulle tuo raha, tai sen puute, vaan tuo joko sen vapauden tunteen tai sitten sen kuristuksen tunteen. Siis se, että jos koko ajan pitää huolehtia että miten selvitään. Eihän me köyhyysrajalla olla, tähän joku voisi kärkkäästikin sanoa jotain, mutta siis kun on oletus että tulot on tietyt, niin menotkin on mitoitettu niiden mukaisesti. Tietenkin. Ja vähän ylikin. Kun on siihenkin taipumusta. Ettei osaa elää omien varojensa mukaisesti vaan että sokaistuu ja humputtaa tilit (ja luottokortin tyhjiin).
Osa itsestä on jo pääsemässä järkytyksen yli, osa haluaa pitää kiinni ja velloa huonossa olotilassa (kuten aina ennenkin on toiminut) jaksamatta etsiä valoisia puolia. Ja kun se toivominen paremmasta on pelottavampaa, kun sitten taas vaan pettyy jos ne toivomat ei edes läheksikään toteudu. Jotenkin, kun ei mitään oikein odota, ei pety. Tiedetään, tiedetään, että tämäkin olisi järkevämpi hoitaa toisin, muttei nyt ihan kaikkea hetkessä opi ja omaksu. Tasaista puurtamista. Siihen kait sitä on tottunut. Ei aallon harjailla oleilua, vaan enemmän siellä alamäessä pysyttelyä. Mutta jospa tästä oppisi jotain, tästä elämästä.
Niin ja huomiona se että jos olisin saanut olla raskaana loppuun asti (viime vuonna), tätä ei olisi tarvinnut "kokea". Mutta siis, jossittelua riittää. Eipä siitä sen enempää.

Toivon että pienet kipuilut munasarjan suunnalla olisi jotain positiivista kipuilua. Mutta vielä pitää odottaa. Ensi maanantaina on verikoe, josta tarkastetaan ovuloinko ja kannattaako pidempään jännittääkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos mietteistäsi.