En tiedä mikä minua vaivaa. Saamarin pahan tuulinen olen koko ajan...tai siis odottamatta se iskee. Puolisossa on kaikki vialla eikä se osaa mitään tehdä mielestäni oikein tai oma-alotteisesti. Hermot repeää ihan yhtäkkisesti. Ja se sitten taas omalta osaltaan ottaa päähän ihan pirusti. Ja hetken päästä kaikki tasoittuu. Ainakin nälkäisenä on vielä pahempi Hirviö valloillaan kuin ennen oli. Liekkö ruumis väsy urkan räjähdysmäisestä lisääntymisestä vai hormoonihirviöyskö se vaan taas on.
Eilinen oli aika tunnerikaskin päivä kun oli Hyvästi-juhlat. Rakkaita ihmisiä muuttaa kauemmaksi eikä yhteydenpito ole enää niin helppoa välimatkan takia. Ja kun se muutenkin on vähän huonoa, pelkään että tämä vieraannuttaa kokonaan. Ja sydän itkee ikävästä kun pieniä ihmisiäkään ei enää näe :( Mutta ok tsemppasin eilen taas vaikka läsnä oli paljon pieniä ja paljon puhetta lapsista ja lapsiperheaiheista. Eipä se ikinä tosin olekaan mikään ongelma (paha ainakaan) ollut. No ehkä keskenmenon jälkeen, mutta ei yleensä muuten.
Tänään sitten väsymyksestä(kö) johtuen lie ollut sitten tarvetta taas puputtaa kaikkea. Karkkia ja sipsiä. Ei edes tee mieli vaan kun kanssa-asuja on samoilla linjoilla ja ehdottelee, en saa kieltäydyttyäkään. Sairasta, vaan tämä mussutussyöminen on minun addiktioni. Jos vain istuu sohvalla vapaa-aikansa, ei näy osaavan olla syömättä jotain. Ja yleensä noista syömisistä tulee vielä se paha olo, maha sekaisin -olo - eli on se kumma kun sitä ei opi! Säälittävää jopa. Maha on muutenkin ihan plörinänä noiden hormoonien ja endojen sun muun takia. Ja vielä pitää itseään kiusata syömällä väärin.
Huomenna verikokeeseen tarkastamaan oliko ovulaatio viikko sitten vaiko ei. Sittenhän sitä voi taas lakata odottamasta. Tai sitten odottaa vielä muutaman päivän pidempään, kunne totuus sitten paljastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.