Inhoan näitä KP27-28 aikoja. Ja ennen kaikkea sitä edessä olevaa KP1stä.
Tämä saattaa olla se henkisesti vaikein ajankohta. Kovat on odotukset ja etsii viitteitä mitä pienimmistäkin asioista, siis siihen positiiviseen suuntaan. Antaa toivolle vallan, vaikka kuinka kovasti koettaa ajatella järjellä ettei taas pettyisi ja joutuisi mustaan kuoppaan. Ja ajattelemattakaan ei osaa olla. Eikä tämä ole katkaisijasta poiskäännettävissä. Tämä olotila/miettiminen/ahdistautuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.