Olen sitten ilmeisesti alitajuisesti(ko) luonut itselleni tällaisen kiireen ettei ehdi edes tehdä sitä minkä takia täällä nyt eletään. KP10 jo menossa eikä viitteitäkään siitä että edes huvittaisi mitään sellaista ajatella. Vähäisetkin luontaiset tarpeet ovat hävinneet, ilmeisesti noista hormooneista johtuen. Ovistestailut negoja eli ei vielä paniikkia mutta silti...sitten kun on taas KP1, niin voi syytellä itseään. Tää on ihan sairasta! Tämä "pakkotahti" tappaa luonnollisen halun lisääntyä (siis sen aktihalukkuuden), sitä lääkitään ties millä valmisteilla, joka vielä enemmän vie pois siitä luonnollisesta halusta ja tavasta. Sitten ihmetellään, että missä vika.
Nää on päivän selviä juttuja näin, vaan eihän ne sitten oikeesti oo. Kun siis sitä fyysistäkään selitystä tälle tilalle ei löydy. Muuta kuin endometroosi. Ja sitäkään ei näytetä käytettävän virallisesti syypäänä.
*isohuokaus*
Huomenna ultraan setvimään oliko letroista apua. En tiedä toivonko mitä tältä kurkkaukselta. Jotain ihmeparantumista varmaan.
PS: Jälkihuomiona, että KIIRE taisikin olla tuo liika lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koko ajan häsellys ja hösellys joka suuntaan. Eikä pään sisässä rauhoittunut koskaan. Toivotaan että nyt rauhottuisi. Uusilla lääkemäärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.