Käynti ultrassa takana. Olotila aika epäuskoinen. Iloinen, onnellinenkin, mutta silti pelottaa olla iloinen/onnellinen/toiveikaskin. Lääke oli toiminut, eli kaksi rakkulaa (18 mm) löytyi kypsymässä. Lääkäri itse antoi toivoa ja kehotti olemaan läheisissä väleissä tulevina päivinä ;)
Kilpirauhaslääkitystä vähennettiin. Vähän siitä olikin oireita...että ehkä olen vähän hyperaktiivistilassa ollut-nukkunut huonosti ja kummia sydämen tykytyksiäkin on ollut. Jo jonkin aikaa.
Ikävintä ehkä se että lääkitystä pitäisi nyt jatkaa, jos nyt ei natsaa tähän kiertoon. Pelottaa edes toivoa, että natsaisi. Tämäkin kun on eräs elämänvaihe, jota ei kyllä toisaalta toivoisi olevan mutta se seuraava vaihe se vasta peljättävä onkin. Se Odottaminen. Entäs jos kaikki taas menee mönkään? Ja kromosomihäiriöt sun muut asiat mietittävänä. Tässä lapsettomuustilassa on toisaalta tuttua ja turvallista olla, ennen sitä harppausta seuraavaan. Siitä pelko ehkä tulee. Joskaan tämä ei ole haluttu ja toivottu elämäntila eli seuraavaan siirrytään kyllä kunhan sen aika on käsillä iloisin ja avoiminkin mielin, jahka muutoksen pelko taas väistyy.
Melkein hymyillen säntäsin ulos lääkäreiden luota. Toivotaan että ilo auttaa myös tässä (ovulaatio)tilassa, parempi kai sekin kuin murjotus ja apatia.
Niiiin ja tohtoritäti jossain tapaamisen välissä totesi että kun sulla on tuo paha endometrioosi. Ja tähän asti on jotenkin aina mennyt/menty sillä, ettei se ole "paha". Tai onhan se mutta ehkä itse olen tässäkin tapauksessa ajatellut, ettei se mihinkään vaikuta. Eihän tämä satu mulle jne. Endoakin siis tuolla ultrassa on ja näkyy. Ja herttamainen kohtu. Huh tätä termistöä ja lääketieteellisiä ilmaisuja - pää ihan pyörällä kaikesta tästä informaatiosta. Kaikkea ei ymmärrä eikä kaikkea tajua kysyä siinä tilanteessa kun siellä hoitopöydällä/huoneessa olet. Kysymyksiä kyllä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.