Turta.

Olin odottanut että KP28 olis nyt lauantaina. No eihän se oo. Se on vasta maanantaina. Nyt on kumminkin päivä jo mennyt näissä normi menkan odotusoireita "potiessa". Eilen romahdin täysin kun merkit alkoi viittamaan taas tähän epäonnistumiseen. Joskaan ei olla vielä siellä maanantaissa, mutta kyllä tämä nyt tuntuu siltä että se tulee. Siis se KP1 taas.
Joka kerta kun käy vessassa pelottaa. Joka vihlaisu tuntuu että taas ollaan tässä ja kohta panadoli-purkilla. Minä en vain jaksa ymmärtää että miksi tämä ei onnistu. Yrityskertoja on, että sekin alkaisi olla jo meidän puolellamme. Siis ihan matemaattiset faktat. Vaikkei siihen tsäänssejä oliskaan kuin se 20% sitten jos kaikki muut osuu kohdalleen. Miten hemmetti tästä voi tulla näin vaikeata. Miten se voi olla. Miten minä oon tähän maailmaan tullut, ja Rakas. Miten se kesällä vastaan kävellyt piripääteiniäiti tuli raskaaksi, sai lapsen ja saa sen vielä kasvattaa, piripäissään.
Tämä on ihan perseestä. Ihan pahinta aikaa koko kierrossa. Viisaat ja tietävät kanssablogittajat sen tietää ja tiedän sen siis itsekin, vaan nyt sen eri toten tunnen. Jotenkin odotukset oli niin kamalan korkealla sen ultran jälkeen. (Verikokeen tulokset kait lääkäri sanelee huomenna ja ne sitten tulee postissa jahka ehtivät. Niistä siis selviää se onko edes ovuloinut. Joka tietysti selittää miks ei onnistu, jos ei edes se yksi perusasia onnistut, ainakaan tässä kierrossa). Ja tuntui että tästä se nyt lähtee. Miten naiivia ja typerää että antoi itsensä edes alkaa uskomaan taas. Mikä pettymys.

On tosin vielä muistettava, ettei ole varmuutta vielä miten tässä käy. Osahan minua tietenkin vielä roikkuu niissä pienen pienissä toivon rippeissä. Että tämä nyt on jotain alkuraskauden juttuja. Voihan se olla, mutta pessimisti minussa on eri mieltä. Tai en siis tiedä, tämä on jotenkin niin mielipuolista. Toivoa ja uskomista, epätoivoa ja realismia. Vetäydyn odottamaan ja katsomaan kun minuutit vaihtuu tunneiksi ja tunnit päiviksi. Vieden kohti tietämystä. Iloista tai surullista.

EDIT: Ja minua myös ärsyttää kun ei oikein tiedä näistä asioista. Minen tiiä hienoja lyhenteitä ja ruumiinlämpöjä, en hienoja hoitonimikkeitä ja niiden sisältöjä. Hyvä kun osaan ovistikkuja käyttää, just ja just. Tuntee itsensä vielä tyhmäksi kaiken muun lisäksi.