Mietinpä tuossa että olenkohan tulossa vanhaksi. Ja olenkohan liian vanha tähän Yritykseen. Kaipa tämä olisi luonnistanut paremmin ehkä kymmenen vuotta sitten. Aina voi tosin jossitella, eikä se mihinkään oikeastaan johda. Aiemmin en olisi ollut valmis. En ollut oikeanlaisessa parisuhteessa. Mutta siis fiksuahan olisi ollut aloittaa yrittäminen aiemmin, niinhän ne muisti tuolla naistentautien klinikalla mainita lähes joka kerta. Silloin kun siellä endoseurannassa olen kulkenut.
Tuo vanhaksi tuleminen onkin sitten toinen juttu. Ei vaan kiinnosta enää juhliminen, rellestäminen ja jatkuva notkuminen jossain muiden mieliksi. En mä jaksa. Jo siitäkin syystä että itselle täällä eletään eikä muita varten. Ja on tuota juhlintaa tehnyt jo oman osansa tänä elinaikanaan.
Ja tietysti tuokin kiinnostuksen menetys riekkumiseen johtuu jo tästäkin elämän tilanteesta. Ei vaan tahdo kroppaansa laittaa mitään mistä voi olla vaaraa ehkä siellä kenties olevalla lapselle. Tai edes niille alkutekijöille. Jotenkin tunnistan myös sellaista "tiukkapipoisuutta" itsessäni ja mulle jo sanottiinkin jossain vaiheessa, että "pidä hauskaa, en muista milloin olisin nähnyt sinua iloisena/hauskan pidossa". Mutta ei tätä vaan käännetä nappulasta off.asentoon. Ja onko se täyskännikään sitten se ainoa ratkaisu...nollata. Ehkä se rentouttaisi. En tiedä. Olen varmaan taas jossain ajatusjumissa. Ajatukset on niin pienellä kerällä, ettei näe kokonaiskuvaa. Pitäisi katsoa outside the box. Ottaa niskasta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos mietteistäsi.