Hormoonihirviö

KP3.
Aamulla herättyä oli jo sellainen turvotus päällä että tunne munamiesmäisyydestä ei kauas heittäne. Sormuksia piti ängetä sormeen, kun eikö se yleensä ole just toisinpäin. Mutta siis, epätoivo alkoi vallata jo aamusta, kun tänään sitten pitää ne Letrozolitkin aloittaa. Eli lisää turvotusta tiedossa. Ja se ole mitään pientä sormien turpoilua vaan maha on oikeesti sen näkönen kuin olis raskaana ja 15 kiloa lihavampana. Yritä tässä sitten pysyä iloisena ja kuntoilla onnellisena kuntoilukeskuksessa hoikkien ja solakoiden tyttösten seassa. Kun oikeastaan haluaisit vain pukeutua säkkiin ja pysytellä sisätiloissa kotona-yksin. Muutenkin tämä elämänvaihe on tuonut lisäkiloja ja itsetunto-ongelmia eikä tuo auta yhtään että koko ajan on tunne, ettei mahdu vaatteisiinsa ja tuon paidan sisästä näkyy nuo muhkurat ja niin edelleen.

Mutta siis, Clomifen ei toiminut. Sen vaste tutkittiin ultrassa. Lääkäri löysi jonkin ison kystamaisen möykyn joka ei ollut siis hyvä asia, joten lääke vaihdettiin sitten täksi Letrozoliksi. Clomifenit sopivasti maksoivatkin sen about 3€/pilleri eli 66€ purkki. Ja ehdin niitä syödä sen viisi kappaletta. Nämä Letrot nyt sitten oli onneksi halvempia, joskaan niitä ei saa kuin sadan kappaleen erissä. 30 kappaletta maksoi yli sata euroa kun nämä 100 kappaletta oli Kelan korvauksen jälkeen vajaat 18€. No mutta siis, tänään on se päivä kun noiden syömisen aloitan. Pelottavaa on se mihin niitä käytetään, rintasyöpäpotilaille ja naisille jotka jo menopaussissaan. Haluaisin ajatella neutraalisti mutta pakosta tulee fiilis että ei voi tehdä hyvää psyykkeelle vetää noinkin vahvoja hormooneja. Clomit kun jo aiheuttivat sen että tavarat lenteli ja hermot meni.
Jäämme siis seuraamaan mitä tästä tulee. Puolitoistavuotta tässä on jo mennyt. Yksi keskenmeno mukaan lukien ja tietenkin vähän aikaa autuaasti raskaanakin siis. Mitään "vikaa" meissä ei pitäisi olla, mutta luonnollisesti tämä asia ei vain näytä etenevän. Surullista, mutta kirvestä ei ole kaivoon vielä heitetty.